Äidiksi kasvamista

Olin jo vähän asiaa stressannutkin ja itseäni soimannut laiskuudesta pottailun suhteen. Tuntui, ettei jaksanut vääntää pojan kanssa asiasta - kun eihän tuo energiapallo siinä jaksanut istua puolta sekuntia kauempaa. Ei, vaikka ympärillä olisi ollut kirjoja joita lukea. Sitten yhtäkkiä... Eräänä päivänä tässä hiihtoloman aikana, kun olimme isovanhempien luona kyläilemässä, poika muuttui mietteliään näköiseksi (mikä tarkoittaa monesti sitä, että kakka on tuloillaan). Kysyin, mennäänkö kokeilemaan mummin ja ukin pottaa? Talutin pojan sinne, annoin iPadin seuraksi ja poika istuikin mielellään potalle peliä pelaamaan. Siirryin itse pois pojan näköpiiristä ja pienen hetken päästä vessasta alkoi kuulua ähinää. Pottaan tuli kakka! Poika sai kehuja ja taputuksia hienosta pottakakastaan, ja innostui itsekin hihkumaan ja toistelemaan "kakka, kakka!". Seuraavana päivänä innoistuin sitten taluttamaan poikaa potalle aamulla ja ruokailun jälkeen. Ja taas - kakka tehtiinkin potta

Onko teidän perheessä koskaan taisteltu nukahtamisen kanssa? Onko välillä pinna kireällä, kun perheen pienin ei suostu nukkumaan? Tekisikö mieli huutaa ja raivota sen sijaan, että kantaisit lapsesi sen viidennentoistakerran takaisin sänkyynsä? Älä hajoa. Osta kirja, joka avaa sinulle silmiesi eteen ne syvimmät tunteesi ja samalla huomaat ettet ole ongelmasi kanssa yksin.  Väsyneiden vanhempien kirjakerho suosittelee: Adam Mansbach - Nyt vittu nukkumaan    Kirja on tarkoitettu vanhemmille ja muille aikuisille. Tosin, lukutaidottomalle lapselle  tämä ei aiheuta traumoja vaikka saisikin käsiinsä. Ricardo Cortesin kuvitus on kaunista katseltavaa.  Kun näät tekstinä sen, mitä pimeimpinä hetkinä ajattelet, muuttuu se huumoriksi. Olen tosiaan lähes ääneen hekotellut tämän kirjan äärellä.  Jos siis tuntuu että pää hajoaa ja lapsi johtaa yksi nolla mitä tulee unitaisteluihin - suosittelen lukemaan.  Kyllä se siitä.. "Päästä pyörällä havahdun. Vieress