Äidiksi kasvamista

Huhhuijakkaa! Kyllä on ollut aikamoista haipakkaa tämä mennyt viikko, kuka vielä puhuu rauhallisesta joulusta? Lähdimme viikko sitten lauantaina Turun mummilaan joulua kyläilemään, ja voi sitä pakkaamisen määrää... Poika tarvitsee n. 10 kertaa enemmän kasseja ja kapsäkkejä kuin vanhempansa. Pitää olla oma sänkyihin mukana. Ja tietenkin jätin pakkaamisen samalle aamulle (viimehetken paniikki on tehokkainta aikaa tehdä asioita). Ajomatka meni hienosti ja Poika viihtyi hyvin autossa ihan hereilläkin, välipysähdykset menivät mallikkaasti ja Pojasta oli hauska katsella ihmisvilinää.  Perilläkin kaikki meni aika kivasti siihen saakka, kunnes tuli nukkumisen aika... Järkytys taisi olla aikamoinen, kun poika hoksasi ettei pääsekään omaan sänkyyn ja omaan kotiin nukkumaan. Itkua kesti pari tuntia, ja se loppui oksennukseen...  Oltiin kyllä Pojan kanssa molemmat aikamoisessa räkätaudissa, joten se saattoi olla yksi syy muiden joukossa tähän iltaäreyteen ja väsyitkuun. Turussa vietimme kolme yötä

Sitä pierua tuntuu kerääntyvät nyt vatsaan taas oikein kunnolla, syynä lienee pojan rakastama kaurapuuro. Ilmeisesti on aivan normaalia ja yleistä, että kun aloitetaan viljat (eli useimmiten juuri se kaura, joka on suolistolle lempein), niin aluksi voi esiintyä vähän vatsavaivoja. Toivon todella että ne alkaisivat meillä pian helpottaa! Ihan jo siksikin, että en millään raaskisi laittaa pannaan tuota pojan nykyistä lempiruokaa. Pojasta on parissa päivässä kasvanut oikein puurohiiri! Voihan toki olla, että alkuviikosta saatu rota-rokote myös omalta osaltaan sekoittaa vatsaa. Kakka on ehkä vähän kovalla, eikä sitä tule samaan tahtiin kuin ennen. Vaikka kuidun määrä on lisääntynyt. Tässä vaiheessa vauvan elämää usein myös levottomuus kasvaa - myös rintaruokituilla - joten voi olla että huonot yöt ja vaikeudet saada unesta kiinni menevätkin kehitysvaiheen piikkiin!  Poika ei malttaisi nukkua, ei yöllä, eikä päivällä. Olisi kiva vain leikkiä, seurustella ja "rillata".

Meidän poika on "kylpymiehiä", ihan selvästi, ei epäilystäkään. Meillä kylvetäänkin lähes joka ilta osana iltarutiineita. Ensimmäiset kylpemiskerrat eivät olleet niin nautinnollisia pojan mielestä, mutta kun vesi tuli tutuksi ja samoin se outo koppa missä sitä oli, niin kylvytkin muuttuivat kivaksi jutuksi. Kylpy on myös muodostunut sellaiseksi "poikien omaksi jutuksi". Meillä siis isä hoitaa kylvettämisen aina silloin kun ei ole töissä. Itseasiassa, minulla on jokin mielikuva, että sitä ehdotettiin jo sairaalassa. Ja on tosiaan hyvä, että isällekin muodostuu jotain pysyviä rutiineja lapsen kanssa.. Äitihän on yleensä koko päivän vauvan kanssa - syöttää ja hoitaa, nukuttaa ja sylittelee - mutta isän voi olla vaikea löytää samalla tavalla niitä yhteisiä rutiineja vauva-aikana.  Onneksi pojan iho on ollut alusta asti hyvä, vain silloin tällöin olen rasvaillut jalkoja. Jalkojen iho tuntuu kuivuvan herkemmin, johtuen varmasti myös siitä, että peppua pestään tiet

Pojalle tuli 5kk täyteen ja me saimme luvan alkaa opetella aamupuuron syöntiin! Kuukauden verran on poika saanut aamulla ja illalla velliä, jotka monen mielestä ovat aika turhakkeita, mutta meillä ne toimii varsin hyvin kun poika syö korviketta muutoinkin. Vellihän on tavallaan vain maustettua korviketta, vähän paksumpaa ja täyttävämpää. (Äidinmaito olisi se ravinteikkain ja paras aamuvelli, mutta meillä loppui tissimaidon syönti siinä hipaista vaille 4kk iässä.. Ei tullut riittävästi pojan tarpeisiin). Aloitimme kaurapuurosta. Tähän on kuulemma sellainen ohje, että viljoihin kannattaa totutella aakkosjärjestyksessä. Kaura, ohra, ruis ja vehnä. Siinä mennään vatsaystävällisimmästä päästä siihen vaikeimmin sulateltavaan.  Tähän väliin pientä ihmettelyä vauvapuurojen koostumuksesta. Miksi ihmeessä niihin (esim. Piltin) vauvoille suunnattuihin kaurahiutaleisiin pitää sotkea sitä vehnääkin sekaan? Eihän siinä ole mitään järkeä... Ja lopulta ne "vauvaryynit" onkin kyllä

Ei voi olla totta! Meidän pieni vauva on jo viisi kuukautta vanha! Aika menee ällistyttävän nopeasti ja toisaalta tuntuu että tämä poika on ollut meidän perheessä aina. Maanantaina käytiin tervehtimässä neuvolatätiä. Punnittiin ja mittailtiin, vähän testailtiin erilaisia heijasteita. "Moro-heijaste" oli nyt kadonnut lopullisesti ja muutama suojaheijaste tullut tilalle. Ottaa siis käsillä vastaan kaatuessaan eteenpäin tai sivulle.  Strategiset mitat tällä kertaa olivat: Paino 6635g  Pituus 65,8cm  Päänympärys 42,2cm  Kortissa lukee lisäksi: "Tyytyväinen. Hyvän kontaktin ottaa ja hymyilee. Kasvaa hyvin. Lelua käsittelee näppärästi. Seuraavaksi puurot ja 6kk iästä liharuokavalioon." Lopuksi poika sai vielä rokotteet. Rota suun kautta sekä kaksi piikkiä reisiin, pneumo ja yhdistelmä. Tällä kertaa meni aika kivasti tuo rokotuskin, eikä paljoa tarvinnut itkeskellä. Pieni huudahdus siinä juuri pistettäessä, ja sen jälkeen olikin taas rauha maassa

..kohta oot vainaa? No ei sentään, mutta aika "toinen jalka haudassa" -olo on välillä pilates-tunneilla, olen rapakunnossa! Aloitin syksyllä, n 2kk synnytyksestä, käymään joka viikko pilateksessa. Ihan vaan pitääkseni kropan ja pään kondiksessa. Valitettavasti musiikki on aina pelastanut minut liiemmältä liikunnasta, kuten sanonta kuuluu, joten jo nuo perusteet tuntuvat välillä aika haastavilta mulle. Se on kiva tunne, kun eläkeikäinen mamma vetää vatsalihaksia kuin vettä vaan, ja minä puuskutan vieressä. Olen käynyt perjantaiaamun tunneilla, ja pojan isovanhemmat ovat olleet poikaa kaitsemassa aina sen aikaa. Se on kyllä iso kiitollisuuden aihe! Jaksavatkin joka viikko ajella tuolta 30km päästä lapsenlikaksi, on mulla ihanat vanhemmat :) Välillä tekisi mieli jättää menemättä, varsinkin jos takana on erityisen huonosti mennyt yö.. Mutta aina olen saanut jostain sen sysäyksen, että lähden kuitenkin. Välillä kyllä mietin, että tuntuuko ne liikkeet joskus siksikin raskaammilta,

Eilen vauvakerhossa pohdittiin joulua ja siihen liittyviä perinteitä. Millaisia perinteitä kelläkin on ja mitä perinteitä haluaisi ehdottomasti välittää myös omalle lapselleen. Onko ehkä jokin uusi perinne, jonka haluaisi luoda?  Oli mielenkiintoista kuulla miten muut viettävät joulua, ja mitkä asiat ovat tärkeitä joulunvietossa. Tuli samalla myös mietittyä omaa "suhdetta" jouluun ja sen perinteisiin. Minulla(kin) on mielikuva siitä, millainen olisi täydellinen joulu, sellainen kiiltokuvamainen ja kaikki mahdolliset perinteikkäät elementit sisältävä. Monia sellaisia asioita mainittiin myös tuolla - kukaan ei sentään luetellut kaikkia elementtejä tärkeiksi itselleen, siitähän tulisi vain kamala stressi! Itsetehdyt ruuat (kinkku, laatikot, kalat, karjalanpaisti, piparit, kakut, tortut...), jouluaiheiset verhot ja muu sisustus, joulukuusi (itse kaadettu), koko suku ympärillä, joulupukki, lunta maassa, joulupuuro, joulusauna, joulukirkko, glögiä ja konvehteja, itsetehdyt joulukor

No joo. Ne pilttipurkit ja niiden tuunaus..  Ajattelin, että tuossapa helppo askarteluvinkki, "tee itse lumisadepallo". Helppoo ku heinänteko. Liikaa pikaliimalla purkin kanteen jokin koriste. Laita purkkiin vettä ja hiukan glyseriiniä (apteekista saa) sekä hilettä tms. sälää lumisateeksi. Sitten kansi paikoilleen liimalla ja a vot, siinä sulla on lumisadepallo. No ei menny kyllä mulla ihan putkeen.  Vettä en saanut millään tarpeeksi purkkiin. Vaikka olisi laittanut niin, että se vuotaa yli kun pistää kannen kiinni. Toisekseen, nuo lumiukot irtosivat sillä sekunnilla, kun erehtyi painamaan siitä kannen keskiosasta purkkia ravistaessa. Lilluvat nyt siis lumiukot lumisateen mukana.  Hienot kuusen ja sydämen muotoiset hilut eivät käyttäytyneet vedessä kuten kuuluisi, oli veden ja glyseriinin suhde sitten mikä tahansa. Näitä ei siis sitten joskus tulevaisuudessa askarrella pojankaan kanssa.. Pitää opetella jotain muita askartelujuttuja yhteiseksi puuhaksi tulevaisuuteen. Nää ei t

Nyt kun meillä on syöty soseita n. kuukauden verran, huomaan että nurkkiin kerääntyy pientä purnukkaa kun sieniä sateella. Tämä siitäkin huolimatta, että olen tehnyt myös itse soseita. Laiskuus on yksi hyvistä ominaisuuksistani, joten usein on tullut turvauduttua kaupan ruokiin, ja koen myös että hedelmät (banaania lukuunottamatta) on helpompi tarjoilla valmiiksi purkitettuna. Pieni sisälläni asuva värkkääjä kuiskuttelee jo kovasti korvaani, että jotain kivaa näistä purkeista pitää keksiä. Tylsää olisi raijata kaikkia vain lasinkeräykseen, jonne suurin osa varmasti kyllä kulkeutuu lopulta. Lyhdyt olisi helpoin vaihtoehto, mutta niille ei oikein ole käyttöä - lisäksi ne eivät ole turvallisia, sillä suuaukko on pienempi kuin itse purkki, joten palokaasut kerääntyvät purkkiin helpommin ja purkki voi "räjähtää". En siis suosittele, että kukaan polttaa kynttilää pilttipurkissa ainakaan sisätiloissa. Ledituikut on tässä käteviä ;) Pinterst on onneksi täynnä erilaisia

Tämän aamun Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu äitiydestä. Suosittelen lukemaan. Kiinnostaisi kyllä tämän pohjalta saada käsiin myös tuo kirja Vauvan kanssa vanhemmiksi (Hannele Törrönen), josta jutussa on katkelmia. Ja jos kellä on Hesariin lukuoikeuksia, niin tässä linkki: Äitiyden vaiettu perintö: ehkäisyn puute jätti traumoja Artikkelissa oli montakin asiaa johon voisi tarttua, mutta jotain nostaakseni.. Törrönen pohdiskeli tätä tietynlaista negatiivisuutta joka liittyy äitiyteen. Puhutaan paljon väsymyksestä. Tuntuu että kaikki ovat tavattoman väsyneitä, äitiys on väsyttävää, vanhemmuus on väsyttävää. Ja onhan se, mutta vaikeutumista samalla sen määrittäminen, milloin ollaan todellisen ja vakavan väsymisen piirissä. Onko ihmisen vaikeampi määritellä sitä, kun tuntuu että sehän on normaalia ja kaikkia väsyttää?  Ja millaisen kuvan haluaa vanhemmuudesta välittää omalle lapselleen. Jotenkin pysäytti Törrösen esimerkki, kun vanhemmat jakoivat hoitovuoroja ja lapsi vi

Sain Askeleita -blogin Terhiltä 11 kysymyksen haasteen, jossa ideana on vastata haastajan esittämiinkysymyksiin, keksiä uudet 11 kysymystä ja haastaa lisää vastaajia mukaan. Kiitos haasteesta, tässä vastaukseni! 1 .   Miten aloitat aamusi ? Hitaasti.. Aamu alkaa useimmiten kahdeksan jälkeen pojan syöttämisellä ja vaipanvaihdoilla. Kun poika torkahtaa aamu-unilleen alkaa minun aamupala-aika. Muutama kuppi kahvia hitaasti nautiskellen päivän uutisotsikoita lueskellen. Kiireettömät aamut ovat parhaita! 2. Mihin käyttäisit 10 000 euroa? Ihan ensiksi tuli mieleen joku kesäinen reissu, esimerkiksi Formuloita katsomaan. Mutta jäisihän siitä vielä sitten vielä rahaa sijoitettavaksi tähän meneillään olevaan remonttiinkin. Ihan oikeasti käyttäisin ne varmasti tylsästi vaan lainanlyhentämiseen. 3.  Mikä on le mpivuodenaikasi ja miksi?  Kesä. Lämpimin aika vuodesta, ja veneily onnistuu silloin parhaiten. Mikä voisi olla parempaa kuin aurinkoinen päivä merellä, lempeän tuulen hi

No se oli ja meni pari viikkoa sitten... 4kk:n neuvolassa on mukana lääkärintarkastus. Kaikenlaisia asioita testataan ja tarkastellaan, ja kaikki oli pojan kohdalla kunnossa. Varhaisheijasteet olivat kadonneet, paitsi "moro" (eli säikähdyksessä kädet ylös) oli vielä hentona vähän jäljellä. Mittoja: Paino 6060g Pituus 64,1cm Päänympärys 41,1cm Tarkkaan on mitattu kun ihan millilleen on kirjattu... ;) Jotain kyselivät meiltä perhe-elämästä ja jaksamisesta, palautettiin myös näihin asioihin liittyvä kyselylomake. Mieskin pääsi siis neuvolaan tällä kertaa mukaan kun sattui aamuaikaan sopivalle päivälle, jolloin työt alkoivat vasta vähän myöhemmin. Iloisin mielin kotiin, ensi kerralla 5kk neuvolassa taas rokotuksia tiedossa. Saa nähdä tuleeko pojalle lämpöä pariksi päiväksi kuten viimekerralla, vai joko menisi vain iltapanadolin voimin se päivä.

Ensin luulin, että pojan pää on älyttömän kuiva. Sitten ajattelin, että siinä on joku "sieni".. kunnes luin jostain, että vauvojen päähän saattaa muodostua karstaa. Se muistuttaa vähän jotain haaleaa kaurahiutaletta tai rupea, ja muodostuu kuolleista ihosoluista ja rasvasta. Karsta on vaaratonta, vaikka näyttääkin inhalta. Periaatteessa karstaa ei tarvitse hoitaa, ellei se lasta häiritse. Tässä tapauksessa se häiritsi ainakin äitiä sen verran paljon, että päätin päästä siitä eroon. Lisäksi näytti vähän siltä, etteivät hiukset päässet kasvamaan niillä alueille joissa karstaa oli kovasti. Tutkin internetin syövereitä, ja otin kokeiluun usein toistuneen neuvon. Vauvaöljyä päänahkaan n. tunti ennen kylpyä. Hyvä pään pesu kylvyssä ja sitten harjaus äitiyspakkauksessa tulleen harjan kanssa. Karsta kuoriutui todella hyvin! Päätä oli harjailtu muutenkin aina pesun jälkeen, mutta karsta ei tuntunut pelkästään harjailemalla irtoavan. Öljy pehmitti sitä sen verran, että alkoi ir

Taas ollaan oltu uuden äärellä. Koin ensimmäisen flunssan äitinä.  Äitien arvostus nousi omissa silmissäni taas ihan uudelle tasolle. Sairaslomalle kun ei tästä hommasta oikein voi jäädä vaikka kuinka olisi kuumetta, nenä tukossa, kurkku kipeä ja yskä.  Onneksi "töitä" voi kuitenkin järjestellä niin, että jotenkin jaksaa. Vaipanvaihdot ja syötöt nyt menevät sillä omalla tahdillaan kuten muutoinkin. Leikkimiset muuttivat muotoaan. Laululeikit vähenivät, muttei täysin poistuneet, tässä Spotify oli hyvänä apuna. Kun ei äidiltä tule ääntä, löytyy lauluja kuitenkin muualta! Muut leikit lattialla onnistuvat kätevästi niin, että äiti pötköttelee itsekin siellä lattiatasolla helistimiä heilutellen. Onneksi tuo poika viihtyy lelujensa kanssa monesti myös itsekseen. Vaunulenkit jäivät myös pois päiväjärjestyksestä toviksi. Mutta ulkoilmaa saa ottamalla päivätorkut vaunujen ollessa kuistilla (kuistin ovi auki ulos). Jotenkin myös vaikutti vähän siltä, että tuo poika vaistosi äidin väsym

Olen paljon kuullut puhuttavan vauvojen hulina-ajoista, eräänlaisista levottomista kausista tietyissä kehitysvaiheissa. Alkuun mietin, että mitenhän nuo nyt sitten eroavat ilmavaivoista, mutta nyt luulen jo tietäväni mitä tuolla hulinoinnilla tarkoitetaan. Meillä mitä ilmeisimmin hulinoidaan. Se alkoi ensin kuin varkain, pojan oli hiukan vaikeampi rauhoittua nukkumaan kuin aikaisemmin. Unet saattoivat myös keskeytyä herkemmin. Nyt ollaankin siinä pisteessä, että illalla huudetaan nälkää ja väsymystä vaikka maitopullo on siinä suussa ja unikin tulisi jos vai laittaisi silmät kiinni ja vetäisi syvään henkeä. Kun uni sitten tulee, se keskeytyy heti kun tutti tippuu suusta tai vähän pierettää tai muuten vaan... Alkuyöstä sitä tapahtuu n. 30min-1h välein. Syömisen jälkeen on jonkinlaisen väsytystaistelun tulos, että saa pojan takaisin omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Sylissä kyllä nukkuu, mutta sillä sekunnilla kun pää osuu patjaan alkaa huuto. Onneksi poika on vielä nukkunut yöllä myö

Päivänä eräänä, kun olin vaihtamassa vaippaa pojalle, totesin miehelleni että "ihanaa kun tämä on keksinyt sen, kuinka kätevää on potkia äitiä napaan tässä samalla.."  Mies siihen että, "no ennenhän se potki siellä sisäpuolella, nyt se tietenkin jatkaa samaa hommaa täällä ulkopuolella". No näinhän se on. Yksi on ja pysyy, potkut napaan. Toivottavasti se loppuisi kuitenkin ennen murrosikää...

Meillä käytetään tässä perheessä fysioterapian palveluita. Perheen äiti kävi ensimmäisen kerran fysiossa joskus 33-vuotiaana ja poika vähän vajaa nelikuisena (sitä en tiedä, milloin isukki kävi ensimmäisen kerran). Äidinkin olisi ehkä kannattanut aloittaa vähän aikaisemmin... Nimim. Selkävaivainen Pojalla ei mitään suurempia ongelmia ole, laittoivat kuitenkin 3kk-neuvolassa lähetteen ihan vain varmuuden vuoksi. Poika suosi silloin todella paljon oikeaa puolta, ja oli sinne suuntaan kovasti mutkalla joskus ihan nostettaessakin. Tuo oli jo ehtinyt vähetä ennen varsinaista fysiokäyntiäkin ihan luonnostaan.  Fysioterapeutilla käynti oli ihan hauska ja hyvä juttu. Fyssari leikki pojan kanssa ja nosteli eri tavoilla, testaili liikkuvuutta ja jämäkkyyttä jne. Testaili pään kääntymistä eri suuntiin, ja hyvinhän tuo jo ympärilleen katselee, toisin kuin vielä pari viikkoa sitten. Joskus kuulemma voi olla solisluussa jotain ongelmaa, jos lapsi ei lainkaan katso toiselle puolelleen. Meillä ei onne

Pakko raportoida. Viimeyönä poika nukkui klo 21.30-05.20 välisen ajan. Siis voitteko kuvitella? Lähes koko yön!  Nyt se goisii vielä pinnasängyssään aamusyötön jälkeen ja mamma saa siemailla rauhassa aamukahvia iPadinsa seurassa. Uskomatonta. Jos olisin itsekin mennyt normaaliaikaan nukkumaan, olisin saanut yli 7h yhtäjaksoista unta! (Mutta en mennyt, koska formulat rapakon takana) Lisää näitä. Kiitos!

Vaikka maidolla pääsee pitkälle ja se sisältää kaiken sen mitä vauva tarvitsee, niin jossain kohtaa koittaa se hetki että jotain kiinteämpääkin olisi hyvä syödä. Vielä siihen hetkeen on aikaa, mutta neuvolassa "annettiin lupa" jo maistella pikkuhiljaa erilaisia makuja soseiden muodossa. Niinpä tuossa joku aika sitten keittelin yhden bataatin, soseutin sen pienessä määrässä keitinvettä ja pakastin jääpalamuoteissa. Nyt on noin viikon verran maisteltu bataattia n. teelusikallinen päivässä. Ennen tarjoilua olen sekoittanut bataattiin vielä vähän korvikemaitoa, jotta koostumus on vähän perunamuussia vetelämpää.  Ilmeet ovat olleet näkemisen arvoisia. Alkuun kulmien kurtistusta, "mitäs tämä nyt on, joku uusi leikki vai?". Sitten hämmennystä, hämmästystä, hymyä, naurua ja loppuun vähän itkua kun lusikka ei enää tulekaan suuhun. Poika on ollut siis todella kiinnostunut tästä uudesta ruokamuodosta. Ja lusikka on ihan pop! Se otetaan omaan käteen eikä siitä tietenkään halutt

Tänään käytiin moikkaamassa taas neuvolatätiä, vaikka tuntuu että ihan juuri äsken käytiin 2kk neuvolassa! Tänään oli myös vuorossa rokotteita, piikit reisiin sekä rota-tehoste suun kautta. Niillä kahdella piikillä suojaudutaankin onneksi useampaa ikävää ja vaarallista tautia vastaan (aivokalvontulehdus, keuhkokuume, hinkuyskä, kurkkumätä, polio, jäykkäkouristus jne.) Ennen rokotusta tehtiin kuitenkin ihan perus tsekkaukset, ja kehitys tuntuu menevän ihan normaalia tahtia eteenpäin. Vähän laiskasti poika nostaa päätään käsistä ylöspäin nostettaessa, mutta ei kuulemma ole syytä huoleen. Lisäksi meidän poika on selkeästi äitiinsä tullut ja jo nyt selkä vinossa.. Oleilee mielellään vähän kippurassa, pää ja jalat oikealle päin. Saimme lähetteen fysioterapiaan, jossa annetaan ohjeita miten jumppaillaan ja korjaillaan asentoa nyt kun se ei vielä ole pahasti vinossa. Tuntui hyvältä että asiaan tartutaan heti!  Neuvolakortissa lukee lisäksi että: "Tyytyväinen vauva. Hyvin kasvaa. Soseita

Pojalle on ehtinyt jo muodostua päiväunilla tärkeä unikaveri, sellainen pehmeä unirätti jolla on pingviinin pää. Taisi olla se kuulu Pingu. Tuo uniriepu on kaverilta saatu kun hän kävi katsomassa poikaa sairaalasta kotiuduttuamme. Mitenkään tarkoituksella ei olla poikaa uniriepuun opetettu. Se vaan sattu olemaan sopivasti aina siinä käden ulottuvilla, että se oli helppo heittää peitoksi pojan vatsalle. Alkuun riepu tosiaan oli pojalle niin iso, että toimi varsin hyvin sellaisena kivana peittona, sittemmin se on ollut viihdykkeenä unta odotellessa. Pingua on kiva "metsästää" käsillään ja pehmeää riepua mukava tunkea suuhun. Nykyään poika kokoaa rievun  syliinsä ja halaa sitä tiukasti unen tullessa. Jos Pingua ei ole sylissä, ei se unikaan tahdo tulla niin helposti. Poikkeuksena yöuni omassa pinnasängyssä, siellä ei unileluja ole tarvittu lainkaan.  Lueskelin hiukan netistä, mikä se unilelun taika oikein on. Kasvatustieteessä kertoillaan, että unilelun rauhoitta

Eilen tapahtui jotain ihmeellistä, outoa ja ehkä vähän ahdistavaakin. Olin ensimmäistä kertaa pojan syntymän jälkeen yksin kotona. Siis kotona ilman poikaa. Ihan yksin. Eino Leinoa lainatakseni "mitä on tämä hiljaisuus".  Isämies lähti töiden jälkeen ulkoilemaan, ja otti meidän pojan vaunuissa mukaan. Ajattelin heidän lähtiessä että, kuinka mukavaa on kun saa hetken rauhassa touhuta kotiaskareita tai ihan mitä vaan. Vaikka virkata. Tai roikkua netissä. No miten kävi? Aloin pestä tuttipulloja, viikata vauvan pyykkiä ja samalla ihmettelin että onpa hiljaista. Silloin se iski, siis lapsihan ei ole kotona! Kauhea huoli yhtäkkiä nousi siitä, että pärjääkö se nyt se iskä siellä ja mitä jos poika herää ja alkaa huutaa ja mitä jos se saa jonkun yllättävän kohtauksen (siis mistä näitä ajatuksia tulee?!?) tai jos siellä onkin kylmä, tai kuuma tai... Loppuajan sitten kyttäsin joka toinen minuutti ikkunasta pihalle, että tuliskohan ne jo kohta kotiin. Ja minullahan ei siis tee yhtään pah

 Olen nauttinut äitiydessä siitä, että on saanut laulella lastenlauluja "hyvällä omallatunnolla" ja sydämensä kyllyydestä. Musiikki on iso osa omaa elämääni, niinpä siitä väistämättä tulee osa tämän meidän pojankin elämää. Vähintäänkin siinä, että hän joutuu kuuntelemaan äitinsä jollotusta. Musiikkikylvyt poika on aloittanut jo vatsassa ollessaan. Työhöni kuuluu melko paljon erilaista musisointia ja konsertteja, laulamista ja soittamista. Lisäksi keksin kokeilla, oppisiko poika tunnistamaan jonkun kehtolaulun jos sitä päivittäin hänelle laulaisin jo mahassaoloaikana. Niinpä lauleskelin kotona ollessani monesti laulua "tuu,tuu, tupakkarulla" ja aika usein tuli lallateltua myös Suutarinemännän kehtolaulua (piupalipaupali). Voi olla että kuvittelen, mutta mielestäni nämä kaksi laulua ovat rauhoittaneet tai riemastuttaneet poikaa eniten myös nyt myöhemmin. ( Mielestäni aika kivat versioinnit näistä kappaleista ja monesta muustakin löytyy levyltä "Lasten aarteit

Arki on alkanut rullata tasaiseen tahtiin. Toki joskus on hulinapäiviä tai unipäiviä, mutta noin niinkun normaalisti on päivässä tietty rytmi. Tässähän voisi jo alkaa keksiä jotain ekstraa päiviin - muutakin kuin satunnainen ruokakaupassa käynti tai vauvakerho, neuvola tahi pidempi vaunulenkki. Aamu meillä alkaa seitsemän ja kahdeksan välillä kun poika heräilee syömään. Vaikka ähinää ja puhinaa kuuluu pinnasängystä, on aamu kuitenkin rauhallinen. Poika hymyilee ja jutustelee rauhassa kun vaihdellaan vaippaa ja vaatetta ennen aamuruokailua. Kun pojan sapuskat on hoidettu, on äidin vuoro saada aamupala ja käydä suihkussa. Poika tutkii hetken leluja ja jutustelee, kunnes nukahtaa aamupäivätorkuille. Äidin aikaa pelailla sängyt ja pistää pyykkiä pyörimään jne.. Yhdentoista aikoihin on vuorossa toinen ruokailu. Sen jälkeen leikitään ja lauletaan, tai jumppailemaan lattialla. Sitten iskee taas väsy - jos on kauppa-asiaa, se hoidetaan tässä kohtaa. Poika yleensä nukkuu kauppareissut, toisinaa

Vajaa pari viikkoa sitten käytiin Pojan kanssa 2kk neuvolassa. Silloin oli Poika ollut pari päivää vähän itkuisempi ja ruoka oli maistunut normaalia tiuhempaan tahtiin. Kumpi nyt sitten johtui kummasta.. Maistuiko ruoka koska oli maha vähän kipeä (ilmavaivaa), vai oliko ilmavaivaa koska ruoka oli maistunut tiuhempaan tahtiin. Vai mahtoiko se olla jokin tiheän imun kausi? Neuvolaan mennessä tuli Pojalle kauan odotettu unikin, harmi vaan että piti herättää poika mittauksia ja muuta neuvolatouhua varten. Vähän unisena poika sitten suoritti vaaditut toimet ja jopa väläytteli neuvolatädille muutamat hymyt. Kehitys oli normaalia ja sillä saralla kaikki hyvin. Kasvukin oli hyvää. Painoa oli 5105g ja pituutta 58,5cm. Tosin tuntuisi että pituutta saattaisi olla hiukan enemmänkin, minusta tuntui että tämä meidän uusi neuvolatäti ei oikein uskaltanut vetää jalkaa suoraksi. :) Hyvin kasvaa rintamaidon ja korvikkeen sekoituksella.  Poika sai lopuksi vielä sen suun kautta otettavan rota-

Ihan äkkiseltään voisi tuntua siltä, että pienen vauvan kanssa ei paljon leipiä leivota. Ja hankalaa se olisikin jos pitäisi vaivata taikinaa ja välillä vaihdella vaippaa tai nostaa milloin mistäkin syystä vauvaa syliin. Kädet taikinassa. Tässä taannoin kävi kuitenkin niin, että meiltä loppui leipä talosta eikä mitään muutakaan välipalatarvetta oikein löytynyt kaapista. Aloin etsiä netistä jotain nopeaa leipäohjetta, ja löysin jotain vielä parempaa! Helppo ja nopea leipä, jota ei tarvitse vaivailla kädet kyynärpäitä myöden taikinassa. Ohje oli sellainen, että voisin kuvitella tekeväni tätä leipää useampana päivänä viikossa. Leipä on myös maistuvaa ja kuohkeaa, todella herkullista (jauhoissa voi käyttää omaa mielikuvitustaan). Ja tuleepahan käytettyä kaapissa pitkään käyttämättöminä lojuneita leipävuokia. Ohjeen löysin Chez Jasun Blogista  ja se koostuu niinkin yksinkertaisista aineksista kuin vedestä, hiivasta, vehnäjauhossa (ja vapaavalintaisista muista jauhoista ja härpäkkeis

Nyt kun alkuun on päästy tässä kotiäitiydessä ja mieskin on palannut jo joku aika sitten työhön isyyslomaltaan, tuli aika miettiä jotain muutakin sisältöä päiviin kuin syöttäminen ja vaipanvaihto. Moni oli suositellut minulle osallistumista esimerkiksi perhe- tai vauvakerhoon.  Olen oikeastaan aika ujo ihminen, vaikka teenkin töitä ihmisten parissa, joten hiukan jännitti ajatus kerhosta jossa tavataan uusia ihmisiä ja ... niin.. Mitä siellä oikeastaan sitten tehdään? Rohkaisin silti mieleni ja suunnistin tiistaina seurakunnan vauvakerhoon, jonka olin internetistä vauvakerhoja googlaillessa löytänyt.                                                 Yllätyin sitä, kuinka paljon äitejä (ja yksi isäkin) oli vauvoineen paikalla, vauvoja oli jokapaikassa! Eikä siellä kuitenkaan ollut mikään valtaisa kaaos, kuten ehkä villeimmissä painajaisissani kuvittelin. Vauvat viihtyivät lattialla kuka mitäkin lelua jäytäen tai tutkien, äidit siinä vieressä seurasivat kun pari äitiä esitteli kestovaippoja

Kysymys, joka kysytään sekä oikein iäkkäältä ihmiseltä tai sitten vauvaperheeltä. Noh, kyllähän se toimii... Joskus hyvin, joskus hyvin huonosti, siis vauvalla. Äidilläkin se toimii, mutta tämä äidin vatsantoiminta ei ole yhtä kiinnostavaa (vielä ainakaan neljäänkymmeneen vuoteen). Pojalla alkoi vatsa kipristellä siinä kahden viikon ikäisenä, niinkuin ilmeisesti tapana on. Vatsaitkut alkoivat jo pari päivää ennenkuin ehdittiin mitään D-vitamiineja edes aloittaa, joten ne tuskin vaikuttivat asiaan paljoakaan. Monenlaista tippaa on otettu siitä lähtien tuon D-vitamiinin lisäksi. On rela-tippoja (maitohappobakteeri), joiden pitäisi auttaa vatsan toiminnassa. Näiden lisäksi hankittiin aika pian myös cuplatonia, jonka tehtävänä on pilkkoa niitä ilmakuplia pienemmiksi, jolloin ne eivät vaivaisi/itkettäisi niin paljoa. Alkuun tuntui ettei tipoista ole mitään hyötyä, itku vaan jatkui ja se ajoittui erityisesti iltaan. Jossain kohtaa taidettiin jo tulkita iltaitkut ihan vaan väsymykseksi. V

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin

Viime päivien aikana on yksi Anna-Mari Kaskisen runo noussut mieleeni kirkkaasti, ja huomaan viimein todella ymmärtäväni mitä siinä puhutaan. Ilmeisesti vasta itse äidiksi tultuani pystyn ymmärtämään äitiyden laajuuden... Runo menee siis näin: Joka kerran on äidiksi syntynyt, hän äiti on kaikkien lasten, ja kaikkia maailman lapsia hän on painanut rintaansa vasten, ja maailman lasten itkua hän on korvissaan alkanut kuulla, sillä maailman lapset puhuvat hänen omien lastensa suulla. On minua lasten hätä koskettanut syvästi aiemminkin, ja aina esimerkiksi lapsen kuolema saa kyyneleet silmään ja vahvan tunteen epäoikeudenmukaisuudesta. Mutta nyt...  En ole nähnyt sitä jokaisessa mediassa ollutta kuvaa kuolleesta pakolaislapsesta. Olen tietoisesti yrittänyt jopa välttää sitä. Minulla on vahva tunne, että se näky sattuisi liikaa sydämeen, kun jo pelkkä tietoisuus tapahtuneesta koskettaa - lujaa. Kai tämä voimakas tunnereaktio tuntemattomien kohtaloista kohtuu osa

..ja alkaa joka kerta hieman erilainen yö. Ainakin unen määrän suhteen. Tänään olen hyvin levännyt, iloinen ja tyytyväinen äiti. Ja lapsikin tuntuisi tykkäävän viime yönä löytämästään uudesta tavasta nukkua. Meillä vedettiin koko perheen voimin unta palloon klo 23-04 välinen aika, ja sen jälkeen vielä mukavat bonukset klo 05-08 välillä. Siis kokonaiset kahdeksan tuntia vain yhdellä tauolla! Ja oikein hyvässä kohtaa vuorokautta, sillä siinä kohtaa myös perheen aikuisväestö kaipaa eniten unta. Monesti on naurattanut jälkeenpäin erinäiset keskustelut tuttavien kanssa. Kysymykseen "saatteko nukuttua hyvin?" tulee aina vastattua "kyllä vain, hyvin antaa poika nukkua, vain yksi tai kaksi herätystä yössä". Ja tosiaan, se kuusi-kahdeksan tuntia unta kolmeen eri unipätkään jaettuna on vauvaperheessä hyvin nukuttu yö. Ennen vauvaa se ei todellakaan olisi ollut sitä. Tällainen heräily ja lähes tunnin valveillaolot unipätkään välillä olisi ollut "night from hell&qu

..siksi onkin mukava järjestää uuden elämän kunniaksi pienet kekkerit lähimmille ihmisille. Meillä vietetään kastejuhlaa ensi sunnuntaina, samalla julkistetaan pienen pojan nimi. Nimen kertomisesta on monenlaista tapaa ja tyyliä. Itse mietin, olisiko nimi pitänyt kertoa jo heti kun se päätettiin. Olisihan ollut helpompaa, kun olisi heti voinut suvun kuullen käyttää pojan omaa nimeä, eikä "pojitella". Äitini kuitenkin toivoi, että nimi olisi salaisuus kasteeseen saakka, lienee sellainen tapa ja tottumus meidän suvussa, että juhlassa sitten jännitetään mikä nimi sieltä tulee.. (Ja kuiskutellaan ja supistaan sitten nimen sanomisen jälkeen, että "mikäs se olikaan, kun en ihan kuullut"). Kummeille kerrottiin nimi jo ennakkoon, käytännön syystäkin. Jotkut halusivat kaiverruttaa lahjaansa nimen, ja on kätevämpää tehdä se jo oston yhteydessä kuin sitten erikseen myöhemmin. Mitään valtavaa spektaakkelia ei ole luvassa. Noin parikymmentä ihmistä on kutsuttu, ja ilmeis

Tässä päivänä eräänä, kun olin väsynyt valvomisesta ja hyssyttelystä ja arjesta noin yleensä (ja toivoin että vauva-aika olisi jo ohi), tuli nettimaailmassa vastaani seuraava teksti. En tiedä kirjoittajaa, mutta tämä kyllä osui ja upposi. Pitäisi osata nauttia jokaisesta hetkestä, eikä odotella aina sitä tulevaa onnea.. "Tulee päivä,  äiti , jolloin en enää itkekään, kun lähdet pois huoneesta. Tulee päivä, jolloin et kuule minun kiukuttelevan kauppareissulla. Jonain päivä en enää pyydä sinua halaamaan keskellä yötä. Jonain päivänä et enää muista, milloin viimeksi jouduit pyyhkimään poskilleni levinneen suklaan. Koittaa yö, jolloin et herää vain huomataksesi minun nukkuvan poikittain tyynylläsi. Koittaa aika, jolloin minua ei tarvitse kantaa unisena autosta omaan sänkyyn tai kuljettaa reppuselässä kotiin, koska pienet jalkani eivät jaksaneet perille saakka. Elä siis kanssani hetkessä, äiti. Ota ilo irti jokaisesta päivästä.  Sillä koittaa päivä, jolloin en enää ole pieni. "

Tänään käytiin 1kk neuvolassa, viikkoja pojalla on plakkarissa jo viisi! Paikalla oli terveydenhoitajan lisäksi myös lääkäri, joka tutki että kaikki on pojalla kondiksessa. Kuunteli sydämen ja keuhkot, tsekkasi varhaisheijasteet ja aukileen, ihon ja sisäelimet, kivekset ja pippelin sekä sojotteli valolla silmiin.  Kaikki oli oikeilla paikoillaan ja toimi niinkuin pitääkin. :) Pään iho vielä kesii ja kuoriutuu pois, näyttää jonkin verran hurjalta, mutta on ihan normaalia. Alta tulee esille kaunis siisti iho. Vähän perusvoidetta tai öljyä voi laittaa, jos siltä tuntuu. Itse olen huomannut että voide auttaa vanhan ihon lähtöä, joten silloin tällöin olen sitä levittänyt kuivimpiin kohtiin. Kaikki mitat otettiin myös. Ja pituutta olikin kertynyt hyvin, myös muu kasvu oli tasaista. Painoa 4375g (viimeksi 3845g), pituutta 56.4cm, ja päänympärys 37.5 (kolme viikkoa aiemmin 52.5 ja 35.5) Oltiin kyllä huomattu, että poika on kasvanut. Vaatteet eivät pyöri ympärillä vaan jotkut ovat jopa jääneet

Vaikka nyt on jo tullut omakohtaisiakin kokemuksia asioista joita nämä miehet kokeilevat, jaksavat nämä pätkät naurattaa! Suosittelen lämpimästi kaikille väsyneille vanhemmille ja toki muillekin :) Try Guys: Raskausmahat http://youtu.be/3tvegr-O9vI Synnytyskivut http://youtu.be/b81Cr97ANrk Robottivauvat http://youtu.be/aRKvl0xrcFQ ...varoituksen sana: jos olet viimeisilläsi raskaana ta juuri synnyttänyt, suosittelen käyttämään tenaa katsomisen aikana...

Tänään koitti se päivä kun isiltä loppui kesäloma ja tuli töihinlähdön aika. Onneksi huomenna alkaa se huiman pitkä isyysloma (kokonaiset 18 arkipäivää, eli kolme viikkoa kun on kuusipäiväinen työviikko) sillä tämä yksikin päivä tuntuu olevan aikamoista hulabaloota tälle äipälle. Meillähän siis oli ihan loistava sotasuunnitelma rakenneltu. Oli vuorotettu yösyöpöttelyt ja ladattu pullotkin käyttövalmiiksi niin, että maksimoitaisi isän nukkumisaika niin että äitikin jaksaisi sitten vielä tulevan päivän kaksin pojan kanssa. Suunnitelma oli loistava! Eka syöttö (illan viimeisen puoli yhdentoista syömisen jälkeen) olisi siinä kahden-kolmen välillä niinkun aina, ja sen hoitaisi äippä. Toinen syöttö olisi sopivasti sitten juuri silloin kun isukki heräisi muutenkin töihin. No eihän se mennyt niin. Kello yhdestätoista asti huudettiin mahakipuja tai muuten vaan väsymystä ja läheisyydenkaipuuta ja milloin mitäkin aina sinne yhteen saakka (ja siirryttiinkin pojun kanssa majailemaan alakert