Äidiksi kasvamista

Huhhuijakkaa! Kyllä on ollut aikamoista haipakkaa tämä mennyt viikko, kuka vielä puhuu rauhallisesta joulusta? Lähdimme viikko sitten lauantaina Turun mummilaan joulua kyläilemään, ja voi sitä pakkaamisen määrää... Poika tarvitsee n. 10 kertaa enemmän kasseja ja kapsäkkejä kuin vanhempansa. Pitää olla oma sänkyihin mukana. Ja tietenkin jätin pakkaamisen samalle aamulle (viimehetken paniikki on tehokkainta aikaa tehdä asioita). Ajomatka meni hienosti ja Poika viihtyi hyvin autossa ihan hereilläkin, välipysähdykset menivät mallikkaasti ja Pojasta oli hauska katsella ihmisvilinää.  Perilläkin kaikki meni aika kivasti siihen saakka, kunnes tuli nukkumisen aika... Järkytys taisi olla aikamoinen, kun poika hoksasi ettei pääsekään omaan sänkyyn ja omaan kotiin nukkumaan. Itkua kesti pari tuntia, ja se loppui oksennukseen...  Oltiin kyllä Pojan kanssa molemmat aikamoisessa räkätaudissa, joten se saattoi olla yksi syy muiden joukossa tähän iltaäreyteen ja väsyitkuun. Turussa vietimme kolme yötä

Sitä pierua tuntuu kerääntyvät nyt vatsaan taas oikein kunnolla, syynä lienee pojan rakastama kaurapuuro. Ilmeisesti on aivan normaalia ja yleistä, että kun aloitetaan viljat (eli useimmiten juuri se kaura, joka on suolistolle lempein), niin aluksi voi esiintyä vähän vatsavaivoja. Toivon todella että ne alkaisivat meillä pian helpottaa! Ihan jo siksikin, että en millään raaskisi laittaa pannaan tuota pojan nykyistä lempiruokaa. Pojasta on parissa päivässä kasvanut oikein puurohiiri! Voihan toki olla, että alkuviikosta saatu rota-rokote myös omalta osaltaan sekoittaa vatsaa. Kakka on ehkä vähän kovalla, eikä sitä tule samaan tahtiin kuin ennen. Vaikka kuidun määrä on lisääntynyt. Tässä vaiheessa vauvan elämää usein myös levottomuus kasvaa - myös rintaruokituilla - joten voi olla että huonot yöt ja vaikeudet saada unesta kiinni menevätkin kehitysvaiheen piikkiin!  Poika ei malttaisi nukkua, ei yöllä, eikä päivällä. Olisi kiva vain leikkiä, seurustella ja "rillata".

Meidän poika on "kylpymiehiä", ihan selvästi, ei epäilystäkään. Meillä kylvetäänkin lähes joka ilta osana iltarutiineita. Ensimmäiset kylpemiskerrat eivät olleet niin nautinnollisia pojan mielestä, mutta kun vesi tuli tutuksi ja samoin se outo koppa missä sitä oli, niin kylvytkin muuttuivat kivaksi jutuksi. Kylpy on myös muodostunut sellaiseksi "poikien omaksi jutuksi". Meillä siis isä hoitaa kylvettämisen aina silloin kun ei ole töissä. Itseasiassa, minulla on jokin mielikuva, että sitä ehdotettiin jo sairaalassa. Ja on tosiaan hyvä, että isällekin muodostuu jotain pysyviä rutiineja lapsen kanssa.. Äitihän on yleensä koko päivän vauvan kanssa - syöttää ja hoitaa, nukuttaa ja sylittelee - mutta isän voi olla vaikea löytää samalla tavalla niitä yhteisiä rutiineja vauva-aikana.  Onneksi pojan iho on ollut alusta asti hyvä, vain silloin tällöin olen rasvaillut jalkoja. Jalkojen iho tuntuu kuivuvan herkemmin, johtuen varmasti myös siitä, että peppua pestään tiet

Pojalle tuli 5kk täyteen ja me saimme luvan alkaa opetella aamupuuron syöntiin! Kuukauden verran on poika saanut aamulla ja illalla velliä, jotka monen mielestä ovat aika turhakkeita, mutta meillä ne toimii varsin hyvin kun poika syö korviketta muutoinkin. Vellihän on tavallaan vain maustettua korviketta, vähän paksumpaa ja täyttävämpää. (Äidinmaito olisi se ravinteikkain ja paras aamuvelli, mutta meillä loppui tissimaidon syönti siinä hipaista vaille 4kk iässä.. Ei tullut riittävästi pojan tarpeisiin). Aloitimme kaurapuurosta. Tähän on kuulemma sellainen ohje, että viljoihin kannattaa totutella aakkosjärjestyksessä. Kaura, ohra, ruis ja vehnä. Siinä mennään vatsaystävällisimmästä päästä siihen vaikeimmin sulateltavaan.  Tähän väliin pientä ihmettelyä vauvapuurojen koostumuksesta. Miksi ihmeessä niihin (esim. Piltin) vauvoille suunnattuihin kaurahiutaleisiin pitää sotkea sitä vehnääkin sekaan? Eihän siinä ole mitään järkeä... Ja lopulta ne "vauvaryynit" onkin kyllä

Ei voi olla totta! Meidän pieni vauva on jo viisi kuukautta vanha! Aika menee ällistyttävän nopeasti ja toisaalta tuntuu että tämä poika on ollut meidän perheessä aina. Maanantaina käytiin tervehtimässä neuvolatätiä. Punnittiin ja mittailtiin, vähän testailtiin erilaisia heijasteita. "Moro-heijaste" oli nyt kadonnut lopullisesti ja muutama suojaheijaste tullut tilalle. Ottaa siis käsillä vastaan kaatuessaan eteenpäin tai sivulle.  Strategiset mitat tällä kertaa olivat: Paino 6635g  Pituus 65,8cm  Päänympärys 42,2cm  Kortissa lukee lisäksi: "Tyytyväinen. Hyvän kontaktin ottaa ja hymyilee. Kasvaa hyvin. Lelua käsittelee näppärästi. Seuraavaksi puurot ja 6kk iästä liharuokavalioon." Lopuksi poika sai vielä rokotteet. Rota suun kautta sekä kaksi piikkiä reisiin, pneumo ja yhdistelmä. Tällä kertaa meni aika kivasti tuo rokotuskin, eikä paljoa tarvinnut itkeskellä. Pieni huudahdus siinä juuri pistettäessä, ja sen jälkeen olikin taas rauha maassa

..kohta oot vainaa? No ei sentään, mutta aika "toinen jalka haudassa" -olo on välillä pilates-tunneilla, olen rapakunnossa! Aloitin syksyllä, n 2kk synnytyksestä, käymään joka viikko pilateksessa. Ihan vaan pitääkseni kropan ja pään kondiksessa. Valitettavasti musiikki on aina pelastanut minut liiemmältä liikunnasta, kuten sanonta kuuluu, joten jo nuo perusteet tuntuvat välillä aika haastavilta mulle. Se on kiva tunne, kun eläkeikäinen mamma vetää vatsalihaksia kuin vettä vaan, ja minä puuskutan vieressä. Olen käynyt perjantaiaamun tunneilla, ja pojan isovanhemmat ovat olleet poikaa kaitsemassa aina sen aikaa. Se on kyllä iso kiitollisuuden aihe! Jaksavatkin joka viikko ajella tuolta 30km päästä lapsenlikaksi, on mulla ihanat vanhemmat :) Välillä tekisi mieli jättää menemättä, varsinkin jos takana on erityisen huonosti mennyt yö.. Mutta aina olen saanut jostain sen sysäyksen, että lähden kuitenkin. Välillä kyllä mietin, että tuntuuko ne liikkeet joskus siksikin raskaammilta,

Eilen vauvakerhossa pohdittiin joulua ja siihen liittyviä perinteitä. Millaisia perinteitä kelläkin on ja mitä perinteitä haluaisi ehdottomasti välittää myös omalle lapselleen. Onko ehkä jokin uusi perinne, jonka haluaisi luoda?  Oli mielenkiintoista kuulla miten muut viettävät joulua, ja mitkä asiat ovat tärkeitä joulunvietossa. Tuli samalla myös mietittyä omaa "suhdetta" jouluun ja sen perinteisiin. Minulla(kin) on mielikuva siitä, millainen olisi täydellinen joulu, sellainen kiiltokuvamainen ja kaikki mahdolliset perinteikkäät elementit sisältävä. Monia sellaisia asioita mainittiin myös tuolla - kukaan ei sentään luetellut kaikkia elementtejä tärkeiksi itselleen, siitähän tulisi vain kamala stressi! Itsetehdyt ruuat (kinkku, laatikot, kalat, karjalanpaisti, piparit, kakut, tortut...), jouluaiheiset verhot ja muu sisustus, joulukuusi (itse kaadettu), koko suku ympärillä, joulupukki, lunta maassa, joulupuuro, joulusauna, joulukirkko, glögiä ja konvehteja, itsetehdyt joulukor

No joo. Ne pilttipurkit ja niiden tuunaus..  Ajattelin, että tuossapa helppo askarteluvinkki, "tee itse lumisadepallo". Helppoo ku heinänteko. Liikaa pikaliimalla purkin kanteen jokin koriste. Laita purkkiin vettä ja hiukan glyseriiniä (apteekista saa) sekä hilettä tms. sälää lumisateeksi. Sitten kansi paikoilleen liimalla ja a vot, siinä sulla on lumisadepallo. No ei menny kyllä mulla ihan putkeen.  Vettä en saanut millään tarpeeksi purkkiin. Vaikka olisi laittanut niin, että se vuotaa yli kun pistää kannen kiinni. Toisekseen, nuo lumiukot irtosivat sillä sekunnilla, kun erehtyi painamaan siitä kannen keskiosasta purkkia ravistaessa. Lilluvat nyt siis lumiukot lumisateen mukana.  Hienot kuusen ja sydämen muotoiset hilut eivät käyttäytyneet vedessä kuten kuuluisi, oli veden ja glyseriinin suhde sitten mikä tahansa. Näitä ei siis sitten joskus tulevaisuudessa askarrella pojankaan kanssa.. Pitää opetella jotain muita askartelujuttuja yhteiseksi puuhaksi tulevaisuuteen. Nää ei t

Nyt kun meillä on syöty soseita n. kuukauden verran, huomaan että nurkkiin kerääntyy pientä purnukkaa kun sieniä sateella. Tämä siitäkin huolimatta, että olen tehnyt myös itse soseita. Laiskuus on yksi hyvistä ominaisuuksistani, joten usein on tullut turvauduttua kaupan ruokiin, ja koen myös että hedelmät (banaania lukuunottamatta) on helpompi tarjoilla valmiiksi purkitettuna. Pieni sisälläni asuva värkkääjä kuiskuttelee jo kovasti korvaani, että jotain kivaa näistä purkeista pitää keksiä. Tylsää olisi raijata kaikkia vain lasinkeräykseen, jonne suurin osa varmasti kyllä kulkeutuu lopulta. Lyhdyt olisi helpoin vaihtoehto, mutta niille ei oikein ole käyttöä - lisäksi ne eivät ole turvallisia, sillä suuaukko on pienempi kuin itse purkki, joten palokaasut kerääntyvät purkkiin helpommin ja purkki voi "räjähtää". En siis suosittele, että kukaan polttaa kynttilää pilttipurkissa ainakaan sisätiloissa. Ledituikut on tässä käteviä ;) Pinterst on onneksi täynnä erilaisia