Siirry pääsisältöön

Minä poika roiskin, lammikossa loiskin

Meidän poika on "kylpymiehiä", ihan selvästi, ei epäilystäkään. Meillä kylvetäänkin lähes joka ilta osana iltarutiineita. Ensimmäiset kylpemiskerrat eivät olleet niin nautinnollisia pojan mielestä, mutta kun vesi tuli tutuksi ja samoin se outo koppa missä sitä oli, niin kylvytkin muuttuivat kivaksi jutuksi.

Kylpy on myös muodostunut sellaiseksi "poikien omaksi jutuksi". Meillä siis isä hoitaa kylvettämisen aina silloin kun ei ole töissä. Itseasiassa, minulla on jokin mielikuva, että sitä ehdotettiin jo sairaalassa. Ja on tosiaan hyvä, että isällekin muodostuu jotain pysyviä rutiineja lapsen kanssa.. Äitihän on yleensä koko päivän vauvan kanssa - syöttää ja hoitaa, nukuttaa ja sylittelee - mutta isän voi olla vaikea löytää samalla tavalla niitä yhteisiä rutiineja vauva-aikana. 

Onneksi pojan iho on ollut alusta asti hyvä, vain silloin tällöin olen rasvaillut jalkoja. Jalkojen iho tuntuu kuivuvan herkemmin, johtuen varmasti myös siitä, että peppua pestään tietenkin useammin ja jalatkin siinä hötäkässä saavat osansa vedestä.
Mitään shampoota tai muita pesuaineitahan ei oikeastaan tarvitsisi vielä käyttää, mutta niitä meillä myös lotrataan välillä. Pää pestään hyvin, sillä sinne muodostuu helposti karstaa. Kun me siitä kerran päästiin eroon, niin sitä ei haluta takaisin enää. Kylpyöljyä ei olla käytetty, jotenkin vierastan sitä (öljyä veteen, häh?) ja tarpeetontakin se olisi kun iho ei pojalla kuivu. Pesuaineina tietenkin niitä kaikkein miedoimpia vauvalle tarkoitettuja - meillä tainnut olla käytössä sekä Natusania että Liberon baby wash:ia. Tuskin näissä ihan kauheasti on eroja, vai oletteko huomanneet? Ehkä herkempi-ihoisille voi merkilläkin olla väliä?


Viimeisin lisäys iltakylpyyn ovat kylpykaverit. Poika alkoi leikkiä shampoopullolla, kun sai sen käsiinsä, ja ajattelin että isän hommaa helpottaakseni ostan pari kylpylelua. Ne olivatkin pojan mielestä hyvä lisä kylpyhetkeen. Nyt viihtyisi siellä vedessä vaikka miten pitkään... Innolla odotan sitä päivää, kun poika keksii sen, että leluilla voi myös ruiskia vettä. Hihiii! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin