Äidiksi kasvamista

Tämän aamun Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu äitiydestä. Suosittelen lukemaan. Kiinnostaisi kyllä tämän pohjalta saada käsiin myös tuo kirja Vauvan kanssa vanhemmiksi (Hannele Törrönen), josta jutussa on katkelmia. Ja jos kellä on Hesariin lukuoikeuksia, niin tässä linkki: Äitiyden vaiettu perintö: ehkäisyn puute jätti traumoja Artikkelissa oli montakin asiaa johon voisi tarttua, mutta jotain nostaakseni.. Törrönen pohdiskeli tätä tietynlaista negatiivisuutta joka liittyy äitiyteen. Puhutaan paljon väsymyksestä. Tuntuu että kaikki ovat tavattoman väsyneitä, äitiys on väsyttävää, vanhemmuus on väsyttävää. Ja onhan se, mutta vaikeutumista samalla sen määrittäminen, milloin ollaan todellisen ja vakavan väsymisen piirissä. Onko ihmisen vaikeampi määritellä sitä, kun tuntuu että sehän on normaalia ja kaikkia väsyttää?  Ja millaisen kuvan haluaa vanhemmuudesta välittää omalle lapselleen. Jotenkin pysäytti Törrösen esimerkki, kun vanhemmat jakoivat hoitovuoroja ja lapsi vi

Sain Askeleita -blogin Terhiltä 11 kysymyksen haasteen, jossa ideana on vastata haastajan esittämiinkysymyksiin, keksiä uudet 11 kysymystä ja haastaa lisää vastaajia mukaan. Kiitos haasteesta, tässä vastaukseni! 1 .   Miten aloitat aamusi ? Hitaasti.. Aamu alkaa useimmiten kahdeksan jälkeen pojan syöttämisellä ja vaipanvaihdoilla. Kun poika torkahtaa aamu-unilleen alkaa minun aamupala-aika. Muutama kuppi kahvia hitaasti nautiskellen päivän uutisotsikoita lueskellen. Kiireettömät aamut ovat parhaita! 2. Mihin käyttäisit 10 000 euroa? Ihan ensiksi tuli mieleen joku kesäinen reissu, esimerkiksi Formuloita katsomaan. Mutta jäisihän siitä vielä sitten vielä rahaa sijoitettavaksi tähän meneillään olevaan remonttiinkin. Ihan oikeasti käyttäisin ne varmasti tylsästi vaan lainanlyhentämiseen. 3.  Mikä on le mpivuodenaikasi ja miksi?  Kesä. Lämpimin aika vuodesta, ja veneily onnistuu silloin parhaiten. Mikä voisi olla parempaa kuin aurinkoinen päivä merellä, lempeän tuulen hi

No se oli ja meni pari viikkoa sitten... 4kk:n neuvolassa on mukana lääkärintarkastus. Kaikenlaisia asioita testataan ja tarkastellaan, ja kaikki oli pojan kohdalla kunnossa. Varhaisheijasteet olivat kadonneet, paitsi "moro" (eli säikähdyksessä kädet ylös) oli vielä hentona vähän jäljellä. Mittoja: Paino 6060g Pituus 64,1cm Päänympärys 41,1cm Tarkkaan on mitattu kun ihan millilleen on kirjattu... ;) Jotain kyselivät meiltä perhe-elämästä ja jaksamisesta, palautettiin myös näihin asioihin liittyvä kyselylomake. Mieskin pääsi siis neuvolaan tällä kertaa mukaan kun sattui aamuaikaan sopivalle päivälle, jolloin työt alkoivat vasta vähän myöhemmin. Iloisin mielin kotiin, ensi kerralla 5kk neuvolassa taas rokotuksia tiedossa. Saa nähdä tuleeko pojalle lämpöä pariksi päiväksi kuten viimekerralla, vai joko menisi vain iltapanadolin voimin se päivä.

Ensin luulin, että pojan pää on älyttömän kuiva. Sitten ajattelin, että siinä on joku "sieni".. kunnes luin jostain, että vauvojen päähän saattaa muodostua karstaa. Se muistuttaa vähän jotain haaleaa kaurahiutaletta tai rupea, ja muodostuu kuolleista ihosoluista ja rasvasta. Karsta on vaaratonta, vaikka näyttääkin inhalta. Periaatteessa karstaa ei tarvitse hoitaa, ellei se lasta häiritse. Tässä tapauksessa se häiritsi ainakin äitiä sen verran paljon, että päätin päästä siitä eroon. Lisäksi näytti vähän siltä, etteivät hiukset päässet kasvamaan niillä alueille joissa karstaa oli kovasti. Tutkin internetin syövereitä, ja otin kokeiluun usein toistuneen neuvon. Vauvaöljyä päänahkaan n. tunti ennen kylpyä. Hyvä pään pesu kylvyssä ja sitten harjaus äitiyspakkauksessa tulleen harjan kanssa. Karsta kuoriutui todella hyvin! Päätä oli harjailtu muutenkin aina pesun jälkeen, mutta karsta ei tuntunut pelkästään harjailemalla irtoavan. Öljy pehmitti sitä sen verran, että alkoi ir

Taas ollaan oltu uuden äärellä. Koin ensimmäisen flunssan äitinä.  Äitien arvostus nousi omissa silmissäni taas ihan uudelle tasolle. Sairaslomalle kun ei tästä hommasta oikein voi jäädä vaikka kuinka olisi kuumetta, nenä tukossa, kurkku kipeä ja yskä.  Onneksi "töitä" voi kuitenkin järjestellä niin, että jotenkin jaksaa. Vaipanvaihdot ja syötöt nyt menevät sillä omalla tahdillaan kuten muutoinkin. Leikkimiset muuttivat muotoaan. Laululeikit vähenivät, muttei täysin poistuneet, tässä Spotify oli hyvänä apuna. Kun ei äidiltä tule ääntä, löytyy lauluja kuitenkin muualta! Muut leikit lattialla onnistuvat kätevästi niin, että äiti pötköttelee itsekin siellä lattiatasolla helistimiä heilutellen. Onneksi tuo poika viihtyy lelujensa kanssa monesti myös itsekseen. Vaunulenkit jäivät myös pois päiväjärjestyksestä toviksi. Mutta ulkoilmaa saa ottamalla päivätorkut vaunujen ollessa kuistilla (kuistin ovi auki ulos). Jotenkin myös vaikutti vähän siltä, että tuo poika vaistosi äidin väsym

Olen paljon kuullut puhuttavan vauvojen hulina-ajoista, eräänlaisista levottomista kausista tietyissä kehitysvaiheissa. Alkuun mietin, että mitenhän nuo nyt sitten eroavat ilmavaivoista, mutta nyt luulen jo tietäväni mitä tuolla hulinoinnilla tarkoitetaan. Meillä mitä ilmeisimmin hulinoidaan. Se alkoi ensin kuin varkain, pojan oli hiukan vaikeampi rauhoittua nukkumaan kuin aikaisemmin. Unet saattoivat myös keskeytyä herkemmin. Nyt ollaankin siinä pisteessä, että illalla huudetaan nälkää ja väsymystä vaikka maitopullo on siinä suussa ja unikin tulisi jos vai laittaisi silmät kiinni ja vetäisi syvään henkeä. Kun uni sitten tulee, se keskeytyy heti kun tutti tippuu suusta tai vähän pierettää tai muuten vaan... Alkuyöstä sitä tapahtuu n. 30min-1h välein. Syömisen jälkeen on jonkinlaisen väsytystaistelun tulos, että saa pojan takaisin omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Sylissä kyllä nukkuu, mutta sillä sekunnilla kun pää osuu patjaan alkaa huuto. Onneksi poika on vielä nukkunut yöllä myö

Päivänä eräänä, kun olin vaihtamassa vaippaa pojalle, totesin miehelleni että "ihanaa kun tämä on keksinyt sen, kuinka kätevää on potkia äitiä napaan tässä samalla.."  Mies siihen että, "no ennenhän se potki siellä sisäpuolella, nyt se tietenkin jatkaa samaa hommaa täällä ulkopuolella". No näinhän se on. Yksi on ja pysyy, potkut napaan. Toivottavasti se loppuisi kuitenkin ennen murrosikää...

Meillä käytetään tässä perheessä fysioterapian palveluita. Perheen äiti kävi ensimmäisen kerran fysiossa joskus 33-vuotiaana ja poika vähän vajaa nelikuisena (sitä en tiedä, milloin isukki kävi ensimmäisen kerran). Äidinkin olisi ehkä kannattanut aloittaa vähän aikaisemmin... Nimim. Selkävaivainen Pojalla ei mitään suurempia ongelmia ole, laittoivat kuitenkin 3kk-neuvolassa lähetteen ihan vain varmuuden vuoksi. Poika suosi silloin todella paljon oikeaa puolta, ja oli sinne suuntaan kovasti mutkalla joskus ihan nostettaessakin. Tuo oli jo ehtinyt vähetä ennen varsinaista fysiokäyntiäkin ihan luonnostaan.  Fysioterapeutilla käynti oli ihan hauska ja hyvä juttu. Fyssari leikki pojan kanssa ja nosteli eri tavoilla, testaili liikkuvuutta ja jämäkkyyttä jne. Testaili pään kääntymistä eri suuntiin, ja hyvinhän tuo jo ympärilleen katselee, toisin kuin vielä pari viikkoa sitten. Joskus kuulemma voi olla solisluussa jotain ongelmaa, jos lapsi ei lainkaan katso toiselle puolelleen. Meillä ei onne

Pakko raportoida. Viimeyönä poika nukkui klo 21.30-05.20 välisen ajan. Siis voitteko kuvitella? Lähes koko yön!  Nyt se goisii vielä pinnasängyssään aamusyötön jälkeen ja mamma saa siemailla rauhassa aamukahvia iPadinsa seurassa. Uskomatonta. Jos olisin itsekin mennyt normaaliaikaan nukkumaan, olisin saanut yli 7h yhtäjaksoista unta! (Mutta en mennyt, koska formulat rapakon takana) Lisää näitä. Kiitos!