Väistämättä tulee vertailtua esikoisen ja tämän pienimmän vauva-aikoja - miten nukuttiin, miten kasvettiin, millaiselta se tuntui äidistä ja isästä. Ollaan puolison kanssa naureskeltu sitä, että esikoisen kanssa tuntui kaikki vaiheet kestävän kauemmin ja niistä stressasi enemmän. Jos olisit kysynyt ennen juniorin syntymää, kuinka kauan esikoisen napatynkää piti puhdistella ennenkuin se irtosi, olisi vastaus ollut jotain kolmen ja neljän viikon väliltä. Totuus lähenteli ehkä vajaata kahta viikkoa, jos sitäkään. Olin aivan varma, että esikoisen kanssa käytiin painokontrolleissa vähintäänkin puoli vuotta - tarkistin neuvolakortista, ja ensimmäisen kuukauden ajan käytiin kerta viikossa neuvolassa. Tämän pienen uuden elämän kanssa on saanut ihmetellä siis myös sitä, että mitenkäs tämän nyt sujuu jotenkin sujuvammin. En ole stressannut vauvan syömisistä, enkä siitä miten se oma maito ei pelkästään riitä. En ole stressannut kasvamisesta - eikä siitä kyllä ole tarvinnutkaan stressata, sill
Yli kolmikymppisen (lähes nelikymppisen) naisen blogi odotuksesta, vauva-arjesta ja äidiksi kasvamisesta. Kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, eikä kokemusta ihan pienistä lapsista ole nimeksikään.