Siirry pääsisältöön

Tulisitko jo kohta ulos?

Laskettuun aikaan on vajaa kaksi viikkoa ja nyt kieltämättä alkaa jo tuntua siltä, että saisihan tuo jo tulla...

 Tässä raskaudessa on "vaivoja" ollut enemmän - johtuuko sitten omasta iästä vai vain siitä että kaikki raskaudet on erilaisia. Maha tuntuu painavan enemmän (vaikka sf-mitta ja arvioitu vauvan koko on suurinpiirtein samat kuin aiemmassa), liitoskivut ja närästys ovat tulleet tutuiksi, selkä kipuilee, lonkat kipuilee, väsymys painaa, hengästyttää. 

Ensimmäistä lasta odottaessani ihmettelin sitä, miksi raskaana olevat niin kovasti jo odottivat sitä synnytystä, kun itsellä oli koko ajan ihan hyvä olla. Vaan nyt tiedän miltä tuntuu, kun toivoo että saisi sen vauvan sieltä jo ulos! :)

Tästä kaikesta huolimatta en oikein osaa kuvitella millaiseksi elämä muodostuu kun perheen uusi jäsen sitten aikanaan on maailmassa. Toki muistan esikoisen vauva-ajalta monia asioita. Miten vaippoja vaihdettiin, miten yöllä valvottiin, miten ensimmäiset viikot oli jatkuvaa imetystä (tai sen yritystä), miltä tuntui pidellä sitä pienen pientä lasta sylissä. Mutta vaikka pinnasänky on valmiina, vaatteita pesty ja tarvikkeita hankittu, en oikein osaa siltikään ajatella että kohta elämässä todella on se pieni elämän alku, josta huolehtia. Tämä tunne on siis yllättäen aika samanlainen kuin ensimmäisessäkin raskaudessa. Kaikki tosiaan konkretisoituu lopullisesti vasta, kun pienokaisen saa syliinsä. 

Toisaalta siis ajattelen, että "tulisi jo!", toisaalta en oikein osaa ajatella että tästä kohta lähdettäisiin synnytyssaliin... mitään viitteitä siitä, että kaverilla olisi kiire maailmaan ei ole. 

Pakko sanoa, että onneksi on suoratoistopalvelut! Nyt kun esikoinen on kunnan sponssaamassa ilmaisessa varhaiskasvatuksessa ja mies töissä, ei täällä oikein näillä pakkasilla ja lumituiskuilla ole muutakaan tekemistä kuin köllötellä sohvalla ja tuijottaa sarjoja! :D 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin