Äidiksi kasvamista

Meidän pojalta löytyy sellainen kohtuullisen kokoinen mansikkaluomi kyljestä. Onneksi kyljestä, jolloin siitä ei ole ollut minkäänlaista haittaa. Täällä kirjoittelin asiasta viimeksi. Alkuun neuvolassa kyseltiin aina, onko luomi kasvanut tai muuttunut, ja joka kerta mietin itsekseni että olisinpa seurannut tilannetta vaikka kuvien avulla. Vaikea sanoa onko luomi pienentynyt vai poika vain kasvanut... On se luomi ainakin haalistunut jonkun verran. Tässä kuvassa poika on alle kuukauden vanha... ..ja tässä reilun vuoden... Aika samalta näyttää.  Mansikkaluomi on ollut pojalla siis ihan syntymästä saakka, ja muoto on pysynyt kyllä samana. Ilmeisesti sen pitäisi kuitenkin ajan kanssa kadota. Joskus nuo kai saattavat myös jäädä? Pojalla tuo tosiaan on sellaisessa paikassa, että suurta haittaa mansikkaluomesta ei ainakaan kosmeettisesta mielessä ole. Eikä tuohon edes housut pääse hankaamaan.  Hauska juttu tuossa on se, että enollaan oli (kuulemma) ihan samanlaine

...ja yhdessä yössä se tapahtui. Meidän pienestä poikavauvasta tuli yhtäkkiä melkoisen menevä taapero - jos ajatellaan niin, että alle vuoden ikäinen on vielä vauva ja sen jälkeen ollaankin jo taaperoita.  Sitä yhden vuoden rajapyykkiä juhlittiinkin sitten monta päivää! Varsinaisena syntymäpäivänä ihan vaan arkisesti. Olohuoneessa odotti yksivuotiasta iso paketti äidiltä ja isiltä. Sitä ihailtiin ja ihmeteltiin, ja kun viimein päästiin itse lahjaan asti, oli sekin pojan mielestä upea. Alettiin kerätä brion puista junarataa, ja ensimmäisenä syntymäpäivänä pojalle hankittiin tietysti se ensisetti, johon kuuluu pieni rata sillan kera sekä veturi ja vaunu. Toistaiseksi parasta tuossa on ollut se juna, sen kanssa tepastellaan ympäri taloa. Päivä muuttui vielä astetta iloisemmaksi, kun mummi ja ukki kävivät onnittelemassa - puisen mopon kanssa! :D  (Voihan tavarapaljous... Suuresti ollaan kiitollisia kaikesta:) Kun syntymäpäivä oli keskiviikko, järjestettiin juhlat vasta myöhemmin jotta mahd

Poika täyttää tänään yhden vuoden! Sen kunniaksi (ja koska en juuri muuta ehdi leipomiskiireiltä) laitetaankin tähän kohtaa kasa sekalaisia kuvia :) Harvinainen "naamakuvakin" löytyy  internetin syövereistä.. Nimittäin pitihän se osallistua kesäkuvakisaan . Saa käydä tykkäämässä *vinksvinks*.  

Välillä tuntuu siltä, että lattialta itse löydetty ja kerätty ruoka maistuu paljon paremmalta kuin pöydällä oleva. Itseasiassa alan olla aika varma, että poika tiputtelee (osaksi vaivihkaa, osaksi näyttävin liikkein) tarkoituksella ruokamurusia lattialle, voidakseen löytää ne hetkeä myöhemmin.  Nyt poika on oppinut myös sen, että jos aikoo saaliinsa pitää ja saada syötyä, on paettava paikalta. Kyllä siinä (useimmiten) on naurussa pitelemistä, kun poika juoksee keittiöstä leivänmuruset käsissään. Kääntyy vilkaisemaan huomasitko äiti, ja jos huomasi, jatkaa pakoaan kiireellä! Kun etäisyyttä on hänen mielestään tarpeeksi, on aika mutustella murut suurella nautinnolla.  Jonkun kerran on makaronilaatikkoakin menny vielä hyvä köntti, heti ruokailun loputtua lattialta napattuna. Että pieni nälkä oli ilmeisesti jäänyt... Ja kyllä varmasti on niin, että myös meillä aikuisilla ne itsekasvatetut ja kerätyt marjat tai omenat maistuvat aina paremmilta kuin kaupasta ostetut. Täytyy kai tuossa olla t

Mahataudista on selvitty, ja vihdoinkin on päästy keskittymään olennaiseen - nimittäin kesän viettoon ja pihahommiin! Meillä on talossa käynnissä lähes aina joku remontti, se on näitä vanhan rintamamiestalon ihania puolia, ja pihallakin on melkein jatkuvasti jotain rakennustelinettä tai muuta "roinaa". Niinpä sitä on ollut vähän hankala laittaa ns. kesäkuntoon. Varastossa ovat kiltisti odotelleet asennustaan pieni hiekkalaatikko, sekä keinu (johon täytyisi vielä hankkia se varsinainen teline, johon keinun saa asennettua). Nyt vihdoin häipyvät sekä rakennustelineet, että rakennusmiehet meidän pihalta (ainakin vähäksi aikaa), ja mies pääsi vauhtiin! Pojan suureksi iloksi pihallemme ilmestyi laatikko täynnä hiekkaa!! Laatikko on ostettu kaupasta, vaikka melko helpostihan tuollaisen naputtelisi itsekin. Joskus on vaan kivempi oikaista joku vaihe... Mies kaivoi hiukan maata pois laatikon paikalta, peitti sen sellaisella sulkukankaalla, niin ettei hiekasta puske kohta esiin