Siirry pääsisältöön

Kesäkuvia

Poika täyttää tänään yhden vuoden! Sen kunniaksi (ja koska en juuri muuta ehdi leipomiskiireiltä) laitetaankin tähän kohtaa kasa sekalaisia kuvia :)

Harvinainen "naamakuvakin" löytyy  internetin syövereistä.. Nimittäin pitihän se osallistua kesäkuvakisaan. Saa käydä tykkäämässä *vinksvinks*.








 


Kommentit

  1. Onnittelut sinnekin yksivuotiaalle! Hieno vuosi takana kaikkinensa. Oli taas monta mukavaa postausta luettavana täällä sitten viime käynnin. Teillä ollaan jo ihan taaperomeiningissä kun kävely sujuu jo täysin! Me vielä harjoitellaan :) Mukavia kesäpäiviä teille ja nauti aikatauluttomasta elämästä vielä ennen töihin lähtöä.

    VastaaPoista
  2. Onnea myös "synttärikaimalle"! :)
    Viimeisiä kuukausia viedään tätä aikataulutonta elämää... Vähän jo jännittää syksy, mutta eiköhän sekin ala rullata sitten nopeasti omaa tahtiaan. Vauva vuosi oli kyllä ihmeellistä ja hienoa aikaa, mutta tottapuhuen tuntuu että tästä se vasta alkaa. Ihana tutustua tähän jo aika vahvan persoonan omaavan pieneen poikaan :)
    Jokos teillä on alkanut uhma nostaa päätään...? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vielä, kiltisti tottelee äitiä mutta kokeneemmat kertoo että ei välttämättä enää kauan.. :) Minä suunnittelen jotain toimintaa ensi talveksi meille. Muskaria tai vastaavaa. Nyt tuntuu että voisin haluta jotain harrastuksia kun männä vuotena ei tehnyt mihinkään mieli. Saitte toivomanne hoitopaikan?

      Poista
    2. Minäkin, olen haaveillut muskarista, mutta saa nähdä miten sitä ehtii. Jospa siellä hoidossakin lauletaan ja soitellaan.. Saatiin onneksi ykköstoive hoitopaikaksi. Se on lähellä, ja on ns. vuoropäiväkoti. Valitettavasti joudutaan välillä molemmat tekemään iltahommia, niin joutuu poikakin viettämään muutaman pitkän päivän kuukaudessa hoitotätien hoivissa. Toisaalta, hoitopäiviä ei sitten ole edes 15 kuukaudessa :)

      Poista
  3. Onnea yksivuotiaalle vielä näin jälkikäteen! Touhukas taapero ainakin kuvista päätellen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä menoa ja meininkiä riittää, ihan joka päivälle :D

      Poista

Lähetä kommentti

Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Taisteluni - karstaa vastaan

Ensin luulin, että pojan pää on älyttömän kuiva. Sitten ajattelin, että siinä on joku "sieni".. kunnes luin jostain, että vauvojen päähän saattaa muodostua karstaa. Se muistuttaa vähän jotain haaleaa kaurahiutaletta tai rupea, ja muodostuu kuolleista ihosoluista ja rasvasta. Karsta on vaaratonta, vaikka näyttääkin inhalta. Periaatteessa karstaa ei tarvitse hoitaa, ellei se lasta häiritse. Tässä tapauksessa se häiritsi ainakin äitiä sen verran paljon, että päätin päästä siitä eroon. Lisäksi näytti vähän siltä, etteivät hiukset päässet kasvamaan niillä alueille joissa karstaa oli kovasti. Tutkin internetin syövereitä, ja otin kokeiluun usein toistuneen neuvon. Vauvaöljyä päänahkaan n. tunti ennen kylpyä. Hyvä pään pesu kylvyssä ja sitten harjaus äitiyspakkauksessa tulleen harjan kanssa. Karsta kuoriutui todella hyvin! Päätä oli harjailtu muutenkin aina pesun jälkeen, mutta karsta ei tuntunut pelkästään harjailemalla irtoavan. Öljy pehmitti sitä sen verran, että alkoi ir...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuo...