Äidiksi kasvamista

..eikä jäädä paikoilleen makaamaan. Ei edes päiväunien ajaksi! Poika sai ilmeisesti jonkun suuren oivalluksen kehonhallinnan suhteen, ja sepäs vaikutti yllättävän paljon meidän eloon ja oloon. Vaikka ryömiminen ei vielä onnistu, eikä kontilleenkaan vielä oikein tahdo päästä yrityksestä huolimatta, niin paikasta toiseen sentään pääsee helposti ja nopeasti. Sen kun vaan kierii! Yhtenä hetkenä poika on kutakuinkin keskellä huonetta maton päällä, ja kun seuraavan kerran katse hakee poikaa, se onkin huoneen toisessa reunassa puulattialla.. Välillä ollaan olkkarin pöydän alla (kerran havahduin päivän uutisia lukiessa siihen, kun kuului kummaa kopinaa.. Poika paukutti päätä matalan sohvapöydän pöytälevyyn.. Ei sattunut) ja välillä koitetaan mahtua sohvan alle. Väsykin iskee kyllä, mutta voi mikä loukkaus on laittaa nukkumaan päiväunia! Ja kun viimein ankaran taistelun jälkeen uni voittaa, sitä kestää puoli tuntia.. Tai onneksi nyt on parin päivän jälkeen jo päästy takaisin tunnin mittaisiin,

Tulihan ne vihdoinkin sieltä läpi. Muistelisin että sieltä kolmesta kuukaudesta lähtien ovat terveydenhoitajat ja muut laittaneet kaikki epämääräiset itkut ja nuhat hampaiden tulon syyksi. Niitä on siis odotettu ja odotettu ja odotettu... Ja sitten yhtäkkiä ne olivat siinä. Kaksi valkoista kirveenterää. Pari vähän kiukkuisempaa päivää sitä edelsi, viikon verran huonoa ruokahalua ja turvauduinpa panadoliinkin yhtenä päivänä. Mutta kun ne vihdoin olivat ikenestä läpi, oli pojan elämä taas mallillaan. Mitään erityistä vinkkiä minulla ei ole antaa kutinan helpotukseen.. Poika kyllä järsi aina hetken purulelua, mutta ei sekään tuntunut pahimpien kutinoiden aikaan helpottavan. Juuri ennen hampaiden puhkeamista kaikki viileä oli hyvä, ja Askeleita-blogista sain vinkin jääkaappikylmästä kurkunpalasta, se olikin pojan mielestä parasta! Kurkku maistuu kyllä vieläkin erityisen hyvin, itku tulee jos se sattuu putoamaan käsistä lattialle. Sen verran oudolta ja hassulta ne esiin tulleet hampaat ilme

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos julkaisi tänään uudet ravintosuositukset lapsiperheille, mitään maatamullistavaa en sieltä (vielä ainakaan) löytänyt, ainoastaan synninpäästön sille, että aloiteltiin kiinteiden maistelu jo vähän aiemmin kuin 6kk iässä... " Syödään yhdessä -ru okasuositukset lapsiperheille on uusi kansallinen suositus lasten, lapsiperheiden ja raskaana olevien ja imettävien ruokavaliosta.  Suosituksissa kuvataan terveyttä edistävän monipuolisen ruokavalion periaatteet sekä keinoja sen toteuttamiseen lapsiperheissä. Suosituksissa painotetaan ruokakasvatusta, lapsen syömään oppimisen tukemista ja ruokailoa. Niissä on huomioitu uusin tutkimustieto kiinteiden ruokien aloituksesta ja vauvan siirtymisestä imetyksestä muun perheen ruokavalioon. Suosituksissa on esillä aiempaa enemmän ruoan monipuolisuus, vaihtelevuus ja kohtuullisuus sekä monikulttuurisuus ja vaihtoehtoiset tavat syödä. Mukana ovat suositukset vegaaniruokavaliosta ja urheilevan nuoren ruoasta sekä e

Kävimme pojan kanssa keskiviikkona puolivuotisneuvolassa. Siellä meitä odottikin taas uusi neuvolatäti, olivat järjestelleet alueita uusiksi, ja meidän kohdalle osui sitten työntekijävaihdos. Ainakin yksi vaihdos on kenties jossain kohtaa tulossa, sillä se varsinainen tuleva neuvolatäti on poissa (loma, vuorotteluvapaa, tms.) ja nyt sitten tapasimme hänen sijaisensa. Mukavalta vaikutti hänkin, poikakin hymyili ja naureskeli iloisesti hänet tavatessaan. Tosin, siinä vaiheessa kun terveydenhoitaja alkoi ottaa pojalta vaatetta pois ja tekemään niitä "testejään", niin tuli itku. Taitaa alkaa pikkuhiljaa se vierastaminen nostaa päätään...  No mitäs siellä sitten sanottiin ja mittailtiin: Paino: 6995g Pituus: 67,8cm Py: 43,2cm "Hyväntuulinen, ilopilleri. Soseet laajasti käytössä +korvike. Kasvaa sirona omalla linjallaan. Nyt kääntynyt ensimmäisen kerran vatsalleen. Jalat nostaa konttausasentoon. Istuessa selkä lähes suorassa." Ihan ei vielä päästy yli seitsemän kilon, mut

Meidän poika on tänään tasan puoli vuotta! Tarkoitus oli kirjoitella puolivuotisneuvolan jälkeen kuulumisia, mutta en malta odottaa iltapäivän neuvolaa ennenkuin hehkutan, että meillä käännyttiin!  Minähän olin jo ehkä salaa vähän stressannut tuota pojan liikkumaan lähtöä.. Tai sitä, ettei se paljoa näyttänyt kiinnostavan. Paitsi vatsallaan ollessa alkoi kamala punkeaminen eteenpäin. Nyt sitten aamupäivästä, kun äiti hörppi kahvia ja luki uutisia netistä niin poika lattialla leikkiessään yhtäkkiä vain, vailla mitään ongelmaa, kääntyi selältä vatsalleen. Ihan kuin olisi aina sen osannut.  Onkohan se salaa harjoitellut? 

Poika todella tykkää kirjoista, ja siitä että hänen kanssaan niitä luetaan. Yksi kestosuosikeista on kirja, joka pojalle on hankittu ihan ensimmäisenä (isyyspakkaukseen ostettu) - Mauri Kunnaksen "Piipaa - meluisat menopelit". Siinä esitellään erilaisia moottoriajoneuvoja ja kun painaa sivua oikeasta kohtaa, voi kuulla sen menopelin äänen. Joulun alla luettiin iltaisin myös usein Kunnaksen tiernapojat-kirjaa. En tiedä mikä on pojasta siinä lukemisessa hauskinta. Kuvien katselu, sivujen maistelu vai sivujen kääntely. Yritin tässä päivänä eräänä leikkiä pojan kanssa loruleikkejä äitiyspakkauksen mukana tulleesta kirjasta. Siinä on loruja ja "jumppaohjeet" niihin , sekä tietysti värikkäät kuvat. Kirja oli minulla lattialla niin, että näkisin sanat ja leikitysohjeet samalla kun leikitään. Ei tullut leikistä mitään. Poika halusi käännellä kirjan sivuja, ja ihmetteli miksi se lukeminen tehdään niin hankalaksi, kun äiti yrittää häntä kieritellä ja vispata jalkoja ja

Tiedät varmaan ne päivät, kun tuntuu ettei mikään oikein mene helpoimman kautta - yleensä silloin kaikki lähtee jo aamusta menemään kohti prinkkalaa... Minulla sellainen päivä taisi olla maanantai, ja kaikuja siitä tuli vähän vastaan vielä eilenkin. Maanantai-aamu, ja mies palasi taas lomien jälkeen töihin. Herätys sujui meillä pojan kanssa vielä kohtalaisen normaalisti, mutta kun oli aamupalan aika, ei pojalle maistunut puuro eikä maito. Maanittelun, suostuttelun ja erilaisten leikkien ja hullutusten jälkeen, kun oltiin saatu pari lusikallista alas ja tippa maitoakin, poika nukahti aamu-unille. Minä tietysti omaa aamupala nauttimaan, suunnitelmissa kipaista sen jälkeen pika-pikaa suihkussa (olipa päässyt hiukset taas kovin rasvaiseen muotoon ja muutenkin olo oli kulahtanut). Meillä oli aamupäivästä aika fysioterapiaan, mutta katsoin että oli vielä ihan hyvin aikaa. Poika heräsi juuri kun olin menossa suihkuun.. Normaalisti hän kyllä viihtyy sitterissä tai leikkimatolla sen aik

1. Sait hänet itkemään.. paljon. 2. Hän olisi halunnut sen viimeisen kakkupalan. 3. Se sattui. 4. Hän oli aina huolissaan. 5. Hän tietää ettei ole täydellinen. 6. Hän valvoi vieressäsi ja katseli sinua kun nukuit. 7. Hän kantoi sinua kauemmin kuin 9 kuukautta. 8. Hänen sydämensä särkyi joka kerta kun itkit. 9. Hän asetti sinut aina etusijalle. 10. Hän tekisi sen kaiken uudestaan.

Moni ystävä ja tuttava tuntui tekevän eräänlaista tilinpäätöstä menneestä vuodesta Facebookiin. Joillain vuosi sisälsi pelkkää hyvää, jotkut iloitsivat että se on viimeinkin ohi ja toisilla menneeseen vuoteen sisältyi tasaisesti vähän kaikenlaista oloa. Mietin, miten osaisi itse tiivistää menneen vuoden tunnelmat.  "Elämäni paras", "onnellisin ja mieleenpainuvin", "erilaisin vuosi tähän astisessa elämässä". Jotain ylisanoja se kyllä kaipaisi eikä se silti kertoisi mitään siitä, millainen mennyt vuosi oli. Mutta vuoteen 2015 sisältyi ainakin kaksi sellaista elämän tähtihetkeä. Ensimmäinen oli tammikuun alkupuolella, kun mentiin naimisiin. Siinä rinnalla kulki sellaisina maata järisyttävinä hetkinä ne ultrakerrat, kun näki ja kuuli tulevan pienokaisen ensimmäistä kertaa. Toinen tähtihetkistä kirkkain oli heinäkuussa, kun esikoisemme syntyi. Kyllä kai siellä on huonoja päiviä välissä, niinkuin kellä tahansa muullakin. Oli hetkiä, kun raskaus oli raskasta ja t