Äidiksi kasvamista

Nyt se sitten alkoi, työssäkäynnin arki. Kaksi päivää on jo takana, ja oikeastaan yllättävänkin kivuttomasti tämä alku on sujunut. Aika moni on kyllä varoitellut että poika voi ottaa "takapakkia" sitten viikon kuluttua, kun hoksaa että tätä tämä nyt on... Mutta nämä kaksi päivää ovat siis menneet hyvin. Ensimmäisenä päivänä itki ainoastaan äiti, ja sekin tapahtui salaa autossa töihin ajamisen aikana. Toisenakin aamuna poika jäi ihan mielellään hoitopaikkaan, eli ei mitään traumoja jäänyt ekasta päivästä.  Kuulemma on syöty hyvällä ruokahalulla, leikitty paljon autoilla, keinuttu ja juiksenneltu. Päiväunille oli vähän vaikeuksia rauhoittua, mutta ensimmäisenä päivänä unta kertyi kuitenkin tunnin verran, ja toisena päivänä ko puolitoista. Ehkä muutaman päivän jälkeen päästään jo normaaliin pariin tuntiin.  Yöunille nukahtaminen oli kyllä ensimmäisen hoitopäivän jälkeen vaikeaa, ja seuraava aamukin alkoi sitten tuntia aiemmin. Tänään näyttäisi jo yöuni maistuvan normaaliin aikaa

Löysin sen! Täydellisen ruokalapun juuri meidän taaperolle. Jopa hiukan harmittaa, etten löytänyt sitä jo 8kk sitten.. nimittäin ensimmäisen käyttökerran jälkeen olin jo aivan valmis heittämään kaikki erilaiset vanhat ruokalaput ja kaukalot pois. (Hihalliset essut voisi ehkä säilyttää maalailuja varten..) Olin etsimässä pojalle muutamaa uutta ruokailuvälinettä, kun silmiini osui hauska frakin näköinen ruokalappu. Ensin ajattelin että se voisi olla hauska lisä "kokoelmiin" ja sen voisi ottaa esimerkiksi juhliin, mutta kun tutustuin ominaisuuksiin nousi mieleen ajatus että tämä voisi sopia meille päivittäiseenkin käyttöön. Ruokalappu on BPA-vapaata silikonia, ihanan pehmeä mutta kouru kuitenkin pitää ruuat ja maidon, mitä toisinaan tipahtelee. Lapun voi pestä astianpesukoneessa, mutta se on myös likaa hylkivä, joten useimmiten pelkkä hyvä huuhtelu riittää.  Meidän pieni prinssi on tähän asti inhonnut kaikkia kourullisia ruokalappuja, eikä ole muitakaan rakastanut. Tämä lappu ei

..kun taustalla on pojan kohta viikon kestänyt nuha (pois päin menossa), valvottuja öitä ja itselle pikkuhiljaa hiipivä flunssatauti.. ..kun omat hermot (ja minulla se pinna on kuulemani mukaan jopa pitkä) ovat väsymyksestä johtuen pinkeällä ja pojalla samoiten... ..kun ei olla niin kipeitä enää/vielä, että voisi vain löhötä..  ..kun olis muskarikin... ..kun isi on töissä pitkään..  Silloin ei kyllä mikään onnistu. Pukemiset ja vaipanvaihdot on taistelua. Ruoka ei ole tarpeeksi nopeasti tarjolla, se on myös pahaa (tai sillä on kivempi sotkea) eikä sitä voi syödä paikoillaan vaan pitää harrastaa samalla akrobatiaa. Päiväunet ihme kyllä maistuivat, mutta tämä mamma (oli tyhmä) käytti sen reilun kaksi tuntia kotitöihin ja syömiseen.  Lelut ei toimi kuten herra pikkuherra haluaisi, ja äiti ei myöskään toimi. Karmea karjunta, itku ja parku. Varsinkin jos sattuu kompastelemaan leluihinsa ja iskee samalla huulensa (pehmeään) rahiin niin, että ylähuulen jänne saa osumaa ja alkaa

Oletko koskaan miettinyt kaupan leluhyllyn edessä, että mikähän mahtaisi olla se viihdyttävin ja mieluisin lelu pienelle pojalle (tai miksei tytölle)? Mikä kannattaisi hankkia? Mikä olisi opettavainen ja kehittävä, ollen samalla hauska ja sellainen jonka kanssa lapsi viihtyy vähän kauemminkin aikaa?  Tässä muutama meidän suosikki: Sähköpiano. Siinä on 14 ärsyttävää renkutusta, 8 erilaista rytmikonetta sekä mahdollisuus soittaa lähes tunnistamattomilla "eläinäänillä". Myös tavallinen pianoääni löytyy, mutta sitä ei käytetä. Ihan parasta on laittaa kappale soimaan, antaa sen soida noin kolme sekuntia ja sen jälkeen painaa samaa nappulaa, jolloin voi kuunnella samaa kolmen sekunnin pätkää aina vain uudestaan ja uudestaan. Tästä (palo-/paketti-) autosta ei lähde ääntä. Se on silti kiva, koska se on punainen ja se on auto ja sillä voi päristellä menemään. Mieluiten jollain tasolla, josta sen voi myös tiputtaa maahan. Jos se menee vähän rikki, äiti korjaa sen teipillä kasaan. Vilkk