Päivähoidon alku

Nyt se sitten alkoi, työssäkäynnin arki. Kaksi päivää on jo takana, ja oikeastaan yllättävänkin kivuttomasti tämä alku on sujunut. Aika moni on kyllä varoitellut että poika voi ottaa "takapakkia" sitten viikon kuluttua, kun hoksaa että tätä tämä nyt on...

Mutta nämä kaksi päivää ovat siis menneet hyvin. Ensimmäisenä päivänä itki ainoastaan äiti, ja sekin tapahtui salaa autossa töihin ajamisen aikana. Toisenakin aamuna poika jäi ihan mielellään hoitopaikkaan, eli ei mitään traumoja jäänyt ekasta päivästä. 

Kuulemma on syöty hyvällä ruokahalulla, leikitty paljon autoilla, keinuttu ja juiksenneltu. Päiväunille oli vähän vaikeuksia rauhoittua, mutta ensimmäisenä päivänä unta kertyi kuitenkin tunnin verran, ja toisena päivänä ko puolitoista. Ehkä muutaman päivän jälkeen päästään jo normaaliin pariin tuntiin. 

Yöunille nukahtaminen oli kyllä ensimmäisen hoitopäivän jälkeen vaikeaa, ja seuraava aamukin alkoi sitten tuntia aiemmin. Tänään näyttäisi jo yöuni maistuvan normaaliin aikaan, jospa huomenna aamullakin saisi nukkua yli kuuteen.

Tosi kivasti on hoitopaikassa huomioitu tätä alkua. Ensimmäisenä päivänä sain "väliaikatietoa" tekstiviestillä pojan päivästä ja tänään oli pojan naulakon yläpuolelle ilmestynyt taulu. Siinä oli kuva pojasta sekä ekan hoitopäivän tapahtumat tarinoituna. Tältäkin päivältä löytyi viikon kuvakoosteesta hauska kuva, jossa tämä mun poikani työntelee taaperokärriä jossa istuu toinen poika kyydissä.

Hyvillä mielin olen siis saanut töitä aloittaa, poika tuntuu suorastaan nauttivan monesta päivähoitoon liittyvästä asiasta; uusista leikeistä, säännöllisestä ulkoilusta leikkipaikalla, muista lapsista, isosta liikuntasalista jossa mahtuu juoksemaan jne.. 

Tai tältä ainakin kahden ensimmäisen päivän jälkeen näyttää!