Äidiksi kasvamista

Käytiin koko perheen voimin eilen venemessuilla ihmettelemässä  ja viihtymässä, haistelemassa ulkomaailmaa ja testailemassa reissuelämää vauvan kanssa. Matka nyt ei ollut pitkä, mutta omaan muistiini ensimmäinen, jolloin ollaan koko päivä ilman omaa tai tuttavan kodin suomaa lepopaikkaa (jossa vauvanhuoltotoimet sujuisivat näppärästi ruuan lämmityksestä pepun pesuun). Kaiken kaikkiaan hienosti meni reissu, hyvin jaksoi poika ihmetellä maailmaa! Lähdimme puolen päivän aikoihin huristelemaan kohti messukeskusta. Ajomatka kesti reilun tunnin ja poika otti pienet nokoset matkan aikana. (Tämä meidän tutkija ei malta nukkua enää yhtään sen enempää autossa tai muussakaan liikkuvassa härvelissä, kuin mitä nukkuisi päikkäreitä kotosalla sisällä muutenkaan. ) Perillä oltiin pirteänä, iloisena ja ehkä vähän nälkäisenä. Kun saatiin itsemme sisälle messukeskukseen, vaatteet narikkaan, uudet matkarattaat pojalle alle, olikin aika etsiä lounaspaikka. Tälläkertaa päädymme lapsiystävälliseen Hesburgeri

Käytiin alkuviikosta ylimääräisellä neuvolakäynnillä (paino liikkunut käyrän alla, joten mielenrauhan säilymiseksi on kiva pysyä kärryillä kasvusta). Siellä olikin taas ihan uusi terveydenhoitaja. Taisi olla jo kuudes meidän pojan lyhyessä neuvolahistoriassa. Oikein mukava tuttavuus tämäkin :) Poika hymyili leveästi tällekin tädille, ja hyppi innoissaan sylissä, poikaa ei siis uudet neuvolatädit tunnu harmittavan. Näyttipä kaikki taitonsakin (yleensä ei ehdi, kun tutkailee paikkoja ja ihmistä niin suurella intensiteetillä), tuli kääntyilyt ja vatsallaan pyörimiset kun leluja tavoiteltiin. Istui jämäkästi selkä suorassa ja otti sivuilta vastaan horjuessa. Taakse ei vielä ole sitä suojaheijastetta, mutta eiköhän sekin sieltä pian ilmesty. Kovasti jo kävelisikin tuettuna, mutta siihen ei nyt vielä kannusteta, pitäisi ensin oppia nousemaan itse istumaan ja tokihan se ryömiminen/konttaaminen olisi myös ensin oppimislistalla. Kolmen sormen pinsettiote jo löytyy ja sitä tarkempaa kahden sorme

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Siitä asti, kun poika keksi liikkumisen ihanuuden, on meillä ollut pienimuotoisia ongelmia vaippojen kanssa. Siihen asti pärjättiin hyvin Liberon teippivaipoilla sekä harrastettiin välillä kestovaippoja.  Eräänä päivänä sitten poika keksi, että on mahdottoman hauskaa nostella peppua ja kääntyillä ja vääntyillä hoitopöydällä. Yhtäkkiä teippivaippaa oli lähes mahdoton saada hyvin kiinni, osaksi ehkä myös siksi, että 3 oli jo vähän liian nafti ja 4 hyvä vain silloin kun se on hyvin kiristetty ja juuri oikein laitettu... heräsi ajatus housuvaipoista. Voi kuinka kätevää olisi vain vetäistä vaippa päälle! Ensimmäisenä kokeiltiin Liberon up&go housuvaippoja. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä nehän ovat sieltä 7kg alkaen (koko 4), ja poika on juuri ja juuri tuon 7kg.. Ja aivan totta, sieltähän se pissa tuli lahkeesta tai reunoista läpi. Pitäisi saada hiukan lisää liha reisiin ja peppuun että nuo toimisivat niinkuin vaipan tulee toimia. Seuraavaksi ajattelin, että kestovaipathan

Tämä meidän poikahan otti alkuun puuron innolla vastaan, kaurapuuroa meni iltaisin valtavia määriä. Pikkuhiljaa tässä kuukauden aikana on puuroinnostus laannut. Nytpä meillä onkin useammin niin, että aamulla puuroa ei uppoa yhtä lusikallista enempää ja illalla saattaa totaalinen stoppi tulla parin-kolmen lusikallisen jälkeen. On kokeiltu erilaisia puuroja. Aluksi olin jauhanut ihan tavallisesta pikakaurasta pojalle omat puurohiutaleet, niihin sekoittelin välillä ohraa ja lopulta myös neljän viljan puurohiutaleita. Testissä ovat olleet Piltin kaurapuuro (jossa mukana vehnää) sekä Semperin iltapuuro, joka koostuu riisistä, vehnästä ja porkkanasta (!). Jokaista on alkuun syöty ihan hyvälläkin ruokahalulla, mutta viimeistään kolmannella kerralla se onkin sitten jo sen verran tylsää (vai mitä lie), että ei maistu, ei. Menee lähinnä sotkemiseksi. Olen yrittänyt ajoittaa syömistä niin, että poika ei olisi kamalan väsynyt, mutta olisi jo nälkäinen. Aamulla ei ilmeisesti koskaan ole oikein kova