Äidiksi kasvamista

 Kävin eilen neuvolassa, ja sieltä tarttui mukaan todistus raskaudesta. Olen nyt siis ihan virallisesti ja todistetusti raskaana! (Eipä tuosta ole monella ollut epäilystäkään vähään aikaan noin muutenkaan...) Vihdoinkin pääsee hakemaan äitiysrahoja ja suunnittelemaan käytännön asioita. Tai no... olisihan niitä voinut suunnitella aiemminkin, jos olisi hoksannut että Kelan sivuilla on kätevä laskuri, jolla saa selville äitiysraha- ja vanhempainvapaakaudet jo ennenkuin tarvii itse hakemuksia tehdä, ei vain osunut silmiini kun ensimmäisen kerran sitä etsiskelin. Laskuri löytyy täältä ->  aitiysraha Pakko myöntää, että tällä kertaa suhtaudun kaksijakoisin mielin tähän töistä pois jäämiseen. Kun ensimmäisellä kerralla muistan kärsineeni ennen raskautta melko suuresta uupumisesta työhön - oli paniikkihäiriötä ja romahduksia sekä totaalista motivaation puutetta - niin tällä kertaa työssä on mielenkiintoinen ja mielekäs vaihe päällä (jos ei lasketa koronan tuomaa epävarmuutta mukaan). Melkei

 On ollut hauska seurata esikoisen ajatuksia ja pohdintoja siitä, mitä sitten tapahtuu kun talossa on vauva. Hän tosiaan on odottanut isoveljeksi pääsyä jo ennenkuin kenelläkään oli tietoa että näin tulee koskaan tapahtumaan. Uutinen tulevasta vauvasta otettiin siis innolla (ja itsestäänselvyytenä: "no minähän sanoin että meille tulee vauva!") vastaan.  Vauvauutisen jälkeen, ollaankin tasaisin väliajoin mietitty pojan kanssa yhdessä tulevaa aikaa. Poika on suunnitellut rakentavansa muurin olohuoneen ja leikkihuoneen välille, ettei vauva sitten mene sinne hänen leikkihuoneeseen. On hän myös miettinyt, että mitä kaikkia taitoja voisi vauvalle opettaa. Eräänä päivänä hän myös havahtui siihen todellisuuteen, että autossa he istuvat vierekkäin takapenkillä - ja että vauva saattaa joskus itkeä! "Minä en kyllä sitten kestä, jos se itkee..."  Erityisen ilahduttavaa ja itsellekin mieluisaa on ollut muistella pojan omaa vauva-aikaa. Hän onkin viimeaikoina kysellyt usein että

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise