Äidiksi kasvamista

..se taisi rantautua meillekin, heti kun pojalla tuli 9kk täyteen. Puolen vuoden tuntumassa muistelisin pojan saaneen hepuleita vieraista ihmisistä. Uusi neuvolatäti pelotti heti, kun häntä ei saanut katsella vain äidin sylissä. Kerhotädit oli vieraita, heti kun äiti meni viereiseen huoneeseen kahville. Kummejakin piti hetken tutkailla äidin sylistä, ennenkuin muistettiin, että "hei, nämähän on omaa porukkaa". Sitten se alkoi helpottaa, ja mietin jos että helpolla päästiin. Toki poju aina (kuulemma) on etsinyt äitiä, kun olen mennyt esim. kaupassa käymään, mutta on kuitenkin hyvillä mielin jatkanut leikkejään.  Yötkin sujuivat jo aika hyvin. Yömaitoa ei ole tarvinnut läträillä pariin viikkoon, ja poju heräsi ehkä kerran tai korkeintaan kaksi kertaa yössä, mutta nukahti tyytyväisenä heti kun laittoi tutin takaisin suuhun ja peiton päälle. Muistelen kaiholla sitä aikaa. Tässä päivänä eräänä poika alkoi itkeä lohduttomasti kun aloin pukea ulkovaatteita päälle

Niin kaukaiselta kuin se tuntuukin, on pojan lähettäminen päivähoitoon yllättävän lähellä. Kesän aion olla vielä hoitovapaalla, mutta syksyllä... Lokakuun alusta on laitettava poika jonnekin hoitoon, ja hoitopaikkaa pitänee hakea ennen kesää.  Kun molemmat vanhemmat tekevät työtä, joka on ns. "Työajatonta" (viikossa on viisi työpäivää, jotka saattavat olla 2h tai vaikka 16h), voi olla hankalaa määritellä hoidon tarvetta näin etukäteen. Minulle ainakin ensimmäinen ongelma muodostui päivähoitohakemuksen kohdassa "työaika arkisin - työaika la-su). Voiko siihen vastata että "töitä on, arkisin ja viikonloppuisin, vähän miten milloinkin" Vielä hankalampi kohta tulee sitten vähän myöhemmin. Rasti ruutuun: [] kokopäivähoito, [] iltahoito, [] osapäivähoito alle 5h, [] ympärivuorokautinen hoito ...saako valita useamman? Ympärivuorokautista ei tulla tarvitsemaan, koska molemmat vanhemmat ei olla samaan aikaan yli yön töissä...  Laskeskelin, että jos

Pojalla tuli eilen täyteen 9kk! Sen kunniaksi siis pientä yhteenvetoa :) Viimeisimmät mitat on otettu 8kk neuvolassa, mutta... Painoa on nyt n, 8kg ja pituus lähenee 74cm. Vaatekoosta 80 alkaa olla oikein hyvä. Meillä asustaa iloinen vesseli, joka tykkää hassutella äidin ja isin kanssa, rillata ja kikattaa.  Kiipeily on hauskinta, samoin sähköjohtojen heiluttelu, pyykinpesu, helistimien soittelu, rummuttaminen, ulkoilu (pihalla konttailu), laulelu ja kirjojen lukeminen. Poika tykkää myös kovasti ihmisistä, heitä on kiva seurailla, ja mukavan näköisille tädeille annetaan aina leveä hymy.  Lempiruokaa on pakasteseitikeitto sekä perunamuusi joko lohen tai lihan kera. Myös spagetti ja jauhelihakastike katoaa lautaselta melko nopeasti. Välipalana erilaiset smoothiet pussista imeskeltynä maistuvat parhaiten. Ja nyt taas puurokin maistuu niinkuin aikamiehelle!  Uni: poika nukkuu yöunensa n.19.30-6.30. Aamulla herätään virkeänä ja pirteänä touhuamaan.Päivällä ei oikei

Touhukasta päivää kaikille, täällä sitä vietetään erittäin touhukkaissa merkeissä. Mamma tekee vaatehuoltoa ja poika huoltaa taloutta omalla tavallaan.. Lähinnä sisustamalla kämppää leluillaan ja siirtelemällä tavaroita paikasta toiseen. Nykyään pystyy jo äitikin jotain omiakin juttuja touhuamaan, kun poika viihtyy omissa leikeissään ja osaa liikkua, nousta tukea vasten seisomaan ja mikä tärkeintä, myös tulla alas oikein mallikkaasti. Toisella silmällä, tai korvalla, on vain alituiseen tarkkailtava mitä poika touhuaa. Kilisevät ja kolisevat lelut auttavat tässä asiassa valtavasti. Niiden avulla pysyy helposti kartalla, missä poika milloinkin menee. Mutta sitten, yhtäkkiä tulee se hetki, kun on ihan hiljaista... Se tarkoittaa sitä, että on mitä pikimmiten hakeuduttava pojan luo. Tänään näitä hetkiä on ollut jo useampi. Ihan ensimmäinen hiljaisuus paljasti pojan kiivenneen puoleen väliin yläkerran rappuja. Tämä huono äiti oli unohtanut sulkea turvaportin. Siitä h

Uusi haalari, josta viimeksi kirjoittelin , pääsikin jo eilen pieneen testiin. Nautittiin pojan kanssa kevätauringosta omalla pihalla, ja voi sitä ilon määrää kun poju sai "viipottaa vapaana" pitkin pihaa. Ei meinannut pysyä pöksyissään! Puolen tunnin konttailun jälkeen, ei haalarista löytynyt yhtään reikää tai minkäänlaista kulumaa. Ja polven kohdalta löytynyt pieni likaläikkä lähti pyyhkimällä pois. Ihan onnistunut kokeilu siis. Monella tapaa. Pojalla oli kivaa, äidillä oli kivaa ja vaatteet säilyivät loistokunnossa! Tumput ja töppöset olivat mallia äitiyspakkaus, ja ne kyllä menivät jo pikkasen käytettyyn kuntoon.. Niitä ei varmasti ole suunniteltu sorapihalla konttailemiseen. Sen verran lämpimältäkin tuo haalari tuntuu, vaikka onkin kevyt, että pärjätään kyllä varmasti sittenkin villahaalarilla.. Meidän poika kun on sellainen kuumakalle, että vaikka kuinka yrittää kevyesti (mutta lämpimästi) pukea, niin aina on hiki. ...poika muistutteli pihalla konttail

Nyt kun kelit on muuttuneet jo lämpimämmiksi, lumet isolta osaltaan sulaneet ja pojalla suuret menohalut, tekisi mieli lähteä tuonne pihalle ulkoilemaan ilman niitä rattaita tai muita istuimia. Mutta mitä ihmettä puetaan päälle pienelle, joka ei vielä kävele? Kyselin nettifoorumilta ("asustelen" vau.fi 2015heinäkuisten osastolla) vinkkiä, ja päädyin lopulta metsästämään pojalle softshell-haalaria. Ihan kamalan paljon en halunnut haalariin panostaa, kun se olisi käytössä luultavasti vain parin kuukauden ajan. Lopulta löysin haalarin, joka vaikutti hyvältä teknisiltä ominaisuuksiltaan kuin myös hinnaltaan.  En nyt vielä ala kellekään suositella, sillä tämä on ollut päällä vasta tuon yhden kerran, kun kokeiltiin sopiiko haalari päälle. Mutta - malliltaan ainakin tälle solakalle pojalle oikein hyvä. Koko on 74, ja kuitenkin sen verran reilu, että luulen sen kestävän koko kevään, vaikka poika oli 8kk neuvolassa jo melkein 73cm. Tilaa on, muttei huku haalariin. Täydellist

Taisin jo odotusaikana todeta , että kaikenlaiset kasvatusoppaat ja "näin ainakin pilaat lapsesi"-opukset jäivät minulta kirjaston hyllyyn. Ei siksi, että kokisin niiden olevan turhia tai väärässä, tai että luulisin tietäväni paremmin - olen jopa salaa vähän kiinnostunut kasvatustieteestä ja ihmisen kehityksestä. Jotenkin vain ajattelen, että mennään sillä omalla sydämellä ja maalaisjärjellä, sekä neuvolan ja vanhempien ohjeita kuulostellen ja punniten. Meidän kirjahyllystä löytyy kuitenkin myös lapsen kehitykseen ja kasvatukseen liittyvä opus. Ei ehkä ihan uusimmasta päästä, mikä oikeastaan lisää minun mielenkiintoani sitä kohtaan. On hauska lukea, millaisia on olleet suositukset ja ohjeet 40- ja 50-luvuilla. Ja tokihan siellä on lapsen kehityksestä myös asioita, jotka eivät ole vuosien aikana juuri muuttuneet. Kirja jakautuu kolmeen osaan: kasvu ja kulttuuri, kasvava lapsi ja kasvun ohjaaminen. Itse olen lueskellut lähinnä tuota keskimmäistä aluetta, jossa kuvailla

Meillä asuu taloudessa tällä hetkellä kaksi nuhanenää, äiti ja poika. Pojalla alkoi tauti torstain ja perjantain välisenä yönä, oli kovin levotonta se nukkuminen ja aamuyöstä alkoi kuulua nenän kautta "ryystämistä" pinnasängystä. Nuha se sieltä tulla tupsahti, ja oikeinpa runsas ja hyvin vuotava. Tuli pitkästä aikaa taas todella käyttöä kuolalapuille, tällä kertaa tosin se nappasi myös nenästä vuotavan rään... Sitä valui ihan jatkuvasti sellaisena pienenä purona, eikä mitkään niistämiset auttaneet. Toisaalta, parempi niin, kuin että se olisi jäänyt sinne nenään. Poika oli kovin väsynyt ja selkeästi oli voimat hukassa. Perjantai menikin melkeinpä niin, että poika oli joko sylissä makoilemassa tai sitten lattialle imetystyynystä tekemässäni pienessä "unipesässä" torkuilla. Iltaa kohden nousi lämpöä ja pojan olo oli selkeästi ikävä. Nenäkin oli niin tukossa, että tutin lohduttava lussutus ei oikein onnistunut - se oli erityisesti illalla pojalle aika kova pala.