Kirjallisuutta

Taisin jo odotusaikana todeta, että kaikenlaiset kasvatusoppaat ja "näin ainakin pilaat lapsesi"-opukset jäivät minulta kirjaston hyllyyn. Ei siksi, että kokisin niiden olevan turhia tai väärässä, tai että luulisin tietäväni paremmin - olen jopa salaa vähän kiinnostunut kasvatustieteestä ja ihmisen kehityksestä. Jotenkin vain ajattelen, että mennään sillä omalla sydämellä ja maalaisjärjellä, sekä neuvolan ja vanhempien ohjeita kuulostellen ja punniten.

Meidän kirjahyllystä löytyy kuitenkin myös lapsen kehitykseen ja kasvatukseen liittyvä opus. Ei ehkä ihan uusimmasta päästä, mikä oikeastaan lisää minun mielenkiintoani sitä kohtaan. On hauska lukea, millaisia on olleet suositukset ja ohjeet 40- ja 50-luvuilla. Ja tokihan siellä on lapsen kehityksestä myös asioita, jotka eivät ole vuosien aikana juuri muuttuneet.

Kirja jakautuu kolmeen osaan: kasvu ja kulttuuri, kasvava lapsi ja kasvun ohjaaminen. Itse olen lueskellut lähinnä tuota keskimmäistä aluetta, jossa kuvaillaan lapsen kehitystä erilaisissa kehitysvaiheissa. Tällä hetkellä ajankohtainen meidän perheessä on siis luku 12, "Neljänkymmenen viikon ikäinen" (9kk). Pieniä otteita kirjan annista seuraavaksi!

"Käyttäytymispäivä"

"Neljänkymmenen viikon ikäinen herää klo 5 ja 7 välillä aamulla. Luultavasti hän on märkä, vaikka kitinä tarkoittaakin etupäässä huomion herättämistä. Hän on myös ahnaan nälkäinen ja imeytyy kiireesti pullonsa. Hän ottaa käsillään kiinni pullosta ja taputtaa sitä.

Syötyään hänet viedään toiseen huoneeseen omiin oloihinsa, mikäli hän ei ole omassa huoneessaan. Jollei häntä tällä tavoin opeta olemaan yksikseen, hänestä tulee helposti liian vaatelias..."

...nooo, tämä ei ihan tätä päivää ole... Tosin, tuo meidän poika viihtyy leikeissään kohtalaisen hyvin itsekseen aamulla, mutta ei siksi että häntä jotenkin opetettaisiin olemaan yksikseen.. 

"Lapsi nauttii kylvystä suunnattomasti ja ilmaisee kärsimättömän intonsa kuullessaan vedet juoksevan tai katsellessaan kylvyn valmistamista. Kylpeminen päättyy lapsen mielestä aivan liian pian. Lapsi leikkii vesileluillaan pesemisen aikana."

No näin se juuri on! Meillä on kylvettäjä lähes yhtä märkä kuin kylpijäkin.. Voi että on kiva roiskuttaa ja loiskuttaa!

Päiväunista puhutaan kirjassa näin:

"Lapsi saattaa nukkua lyhyet unet neljä kertaa päivässä tai vain pitkän aamupäiväunen. Yleisintä on pitkä uni aamupäivällä, jolloin iltapäivällä nukkuminen on epäsäännöllistä."

"Lapsi nukkuu nyt mieluummin sisällä kuin ulkona"

Jep. Lyhyillä mennään, kolme kertaa päivässä.

"Itsetoiminta"

"...hän huomaa, jos jotakin sellaista puuttuu, mihin hän on tottunut - esim. äidin rannekello tai jokin lelu.

Hän pitää liikunnasta: istumisesta ja leikkimisestä herättyään, eteenpäin kumartumisesta ja jälleen kohottautumisesta. Hän ottaa ylös lelun, potkii, alkaa ryömiä, työntyy jaloilleen ja käy taas istumaan."

..kuulostaa ihanan rauhalliselta..

"Sosiaalisuus"

"Vaikka pienokainen leikkiikin mielellään itsekseen suhteellisen pitkiä aikoja, hän kuitenkin tavan takaa pyytää seuraa tai uusia leluja. Erittäin mielellään hän on muun perheen parissa aamulla klo 8-10 sekä myöhemmin iltapäivällä klo 16-18.... Lapsesta on hauskaa kun leikitään "tui tui" tai häntä kävelyttää käsistä pidellen, kun hänet pannaan makuulle lattialle tai keinuvaan leikkikaluun istumaan"

"(Lapsi vaatii jatkuvasti äidiltä enemmän kuin muilta perheenjäseniltä. Hän osaa parhaiten sopeutua yhteen ihmiseen kerrallaan)"

Että "tui tui" vaan! :D

Kuinka moni muuten muistaa Studio Julmahuvin ja Toukopoukon? "Askarrellaan Sielu.."