Touhukasta päivää kaikille, täällä sitä vietetään erittäin touhukkaissa merkeissä.
Mamma tekee vaatehuoltoa ja poika huoltaa taloutta omalla tavallaan.. Lähinnä sisustamalla kämppää leluillaan ja siirtelemällä tavaroita paikasta toiseen.
Nykyään pystyy jo äitikin jotain omiakin juttuja touhuamaan, kun poika viihtyy omissa leikeissään ja osaa liikkua, nousta tukea vasten seisomaan ja mikä tärkeintä, myös tulla alas oikein mallikkaasti. Toisella silmällä, tai korvalla, on vain alituiseen tarkkailtava mitä poika touhuaa. Kilisevät ja kolisevat lelut auttavat tässä asiassa valtavasti. Niiden avulla pysyy helposti kartalla, missä poika milloinkin menee.
Mutta sitten, yhtäkkiä tulee se hetki, kun on ihan hiljaista... Se tarkoittaa sitä, että on mitä pikimmiten hakeuduttava pojan luo. Tänään näitä hetkiä on ollut jo useampi.
Ihan ensimmäinen hiljaisuus paljasti pojan kiivenneen puoleen väliin yläkerran rappuja. Tämä huono äiti oli unohtanut sulkea turvaportin. Siitä hetkestä, kun viimeinen näköhavainto pojasta oli tehty olohuoneessa kirjaa lukemassa, siihen hetkeen kun hain pojan rappusista, oli ehtinyt kulua ehkä noin puoli minuuttia. 
Rappujen kipuaminen isin kanssa on siis tuottanut tulosta, niitä kiivetään valtavaa vauhtia silloin kun siihen tulee mahdollisuus. (Tästä tapauksesta en ehtinyt kuvaa ottaa, tilanne on "rekonstruoitu")
Sen jälkeen hiljaisuus paljasti seuraavanlaisia touhuja.
Sitterissä taiteilu...
Isin rönttökengän tutkailu (ja maistelu, yök)
Hiekkalaatikkoleikkejä sisätiloissa pönttöuunin vierellä (uunia ympäröivä savinen lattia muuttuu tosi kivasti ihan hienoksi hiekaksi, kun sitä vähän raaputtelee). Tämän jälkeen voi jättää hauskoja kädenjälkiä olohuoneen puulattiaan!
Jännä nähdä, mitä muuta kivaa poju tänään keksii.
Mukavaa ja rauhallista päivänjatkoa!
:)
Se on kätevää, kun pikkuinen viihtyy jonkin aikaa lattialla itsekseen touhuten. Ehtii itse järjestelemään paikkoja tai vaikka kokkaamaan. Aika ajoin pitää tosiaan vaan tarkistaa, mitä hän oikein leikkii. Niin nopeasti keksii jotain mielenkiintoista ja kiellettyä :)
VastaaPoistaNopeat ovat vauvojen vinkeet :) Ja teillä osataan näköjään jo rappujakin kiivetä, hienoa! (ja portit välttämättömiä...). Minä taisin sekoilla noissa äippälomien päivämäärissä edellisessä kommentissani. Sehän lasketaan lasketun ajan mukaan eikä vauvan syntymäpäivän mukaan. Meillä oli LA 3.7. ja siksi äitiysloma alkoikin jo toukokuun lopussa. Hoitohomma on varmasti oma operaationsa. Sekä käytännössä että äidille henkisesti, miten raaskii jättää pienen päiväkotiin :) Mutta nautitaan vielä kun ei tarvitse sellaista surra. Mukavaa viikon jatkoa teille!
VastaaPoistaNo niin tosiaan, lasketun ajan mukaanhan se meni! Meillä se olis ollut vasta 21.7. :) poika päätti tulla viikkoa aiemmin
VastaaPoista