Mitäs me nuhanenät

Meillä asuu taloudessa tällä hetkellä kaksi nuhanenää, äiti ja poika.

Pojalla alkoi tauti torstain ja perjantain välisenä yönä, oli kovin levotonta se nukkuminen ja aamuyöstä alkoi kuulua nenän kautta "ryystämistä" pinnasängystä. Nuha se sieltä tulla tupsahti, ja oikeinpa runsas ja hyvin vuotava. Tuli pitkästä aikaa taas todella käyttöä kuolalapuille, tällä kertaa tosin se nappasi myös nenästä vuotavan rään... Sitä valui ihan jatkuvasti sellaisena pienenä purona, eikä mitkään niistämiset auttaneet. Toisaalta, parempi niin, kuin että se olisi jäänyt sinne nenään.

Poika oli kovin väsynyt ja selkeästi oli voimat hukassa. Perjantai menikin melkeinpä niin, että poika oli joko sylissä makoilemassa tai sitten lattialle imetystyynystä tekemässäni pienessä "unipesässä" torkuilla. Iltaa kohden nousi lämpöä ja pojan olo oli selkeästi ikävä. Nenäkin oli niin tukossa, että tutin lohduttava lussutus ei oikein onnistunut - se oli erityisesti illalla pojalle aika kova pala. Onneksi purulelun imeskely antoi vähän lohtua.

Oloa koetettiin helpottaa nenäsuihkeella, nenäfriidalla (tehokas niistäjä) ja buranalla. Niiden avulla tuli unikin. Yö tosin meni, miten meni.. Äiti ei juuri unta saanut, ja poikakin nukkui vain äidin kainalossa. 

 Kuvassa meidän arsenaali nuhataudin taltuttamiseen. Vähän kuumelääkkeitä (lähinnä burana enää käytössä), kahdenlaista niistäjää, nenäsuihketta, korva-/otsalämpömittari ja - tehokkain kaikista - aika.

Lauantain oli pojalla jo selvästi parempi olo, vaikka nuha oli edelleenkin ja pientä lämpöäkin. Meno alkoi kuitenkin olla jo lähempänä normaalia. Leikkiäkin taas jaksoi, ja nousta erilaisia huonekaluja vasten harjoittelemaan seisomista. Väsy tuli vähän tavallista nopeammin, mutta torkuilla sekin asia hoitui. 

Minulla taas alkoi vointi tuntua vähän huteralta. Ensin ajattelin sen johtuvan vain valvotusta yöstä, mutta massiiviset aivastuskohtaukset kertoivat muuta..

Sunnuntaina oli sitten äidin vuoro maata pedin pohjalla ja niistää. Poika leikki jo varsin vauhdikkaasti isin kanssa, tosin nuhainen tuo oli edelleen. Ja väsymystä alkoi olla illalla jo niin paljon, ettei poika osannut arvostaa hieman pidempää valveillaoloaikaansa (poikkeuspäivä nukkumaan menon suhteen koska formulat). Uni tulikin heti Iltamaidon jälkeen, ja niin se tuli aika pian myös äidille.

Tänään, isin taas palattua töihin viikonlopun jälkeen, asuttaa taloa kaksi nuhanenää. Pienempi niistä jo pirteänä viipottaa menemään ja isompi yrittää pysyä jotenkin menossa mukana.