Äidiksi kasvamista

 Olen tässä viiden vuoden aikana huomannut, että esikoiseni on herkkä kaveri, joka ottaa kantaakseen myös toisten ihmisten murheita ja tuntee syvästi. Olen tästä pojan ominaisuudesta ja empaattisuudesta iloinen ja ylpeä, mutta toisinaan tulee hetkiä kun ajattelen että pienen pojan maailmassa vähempikin riittäisi. Monet sellaiset lasten elokuvat, joissa ei periaatteessa ole mitään kovin pelottavaa, ovatkin pojalle liian pelottavia. Jos elokuvassa tapahtuu jotain epäoikeudenmukaista (kuten yleensä tapahtuukin - jokin väärinkäsitys, joka sitten ratkaistaan), on se liian ahdistavaa katsottavaa. Jos joku lapsi elokuvassa tekee jotain kiellettyä, alkaa poikaa myös silloin pelottaa. Hän siis helposti samaistuu toisen ihmisen asemaan.  Viime viikolla vietettiin nenäpäivää, ja meillä on ollut tapana katsoa nenäpäivän ohjelmaa ja lahjoittaa siinä samalla hyvään tarkoitukseen jokin pieni rahasumma. Istuimme siis perjantai-iltana koko perheen voimin television ääressä. Poikaa kiinnosti kovasti myö