Äidiksi kasvamista

Ensin tuo vain makoili tyytyväisenä lattialla (itseään peilaillen), ja sitten yhtäkkiä.. Kaikki alkoi ihan viattomasti huolettomasta käännähdyksestä selältä vatsalleen. Liike, joka ei edes toistunut saman päivän aikana kuin kerran. Kääntymiset alkoivat kuitenkin tapahtua yhä useammin, kunnes yhtäkkiä huomaamme, ettei poika viihdy enää lainkaan selällään. Liikkuikin jopa pitkin asuntoa kierien aina selältä mahalleen ja siitä taas takaisin selälleen. Sitten alkoi lentokoneilu.. Ehdimme jo vajota tietynlaiseen turvallisuuden tunteeseen, siinähän tuo leijailee vailla minkäänlaista kiirettä mihinkään.  Kunnes eräänä päivänä poika alkoi nousta yhä enemmän käsiensä varaan ja vetää itseään eteenpäin! Muutamaa päivässä kehittyi taito tavoittaa asioita ja esineitä niiden luokse ryömien. Äitiä alkoi jo vähän hirvittää... Mutta ei se siihen loppunut, ei tosiaan.  Heti kun ryömitä alkoi olla jotenkin hallussa, alkoi kontilleen nousu. Oikeastaan jo heti viikon sisällä. Siinä hytkytelt

Meillä ollaan sillä tavoin ruuan sekakäyttäjiä, että soseiden lisäksi herkutellaan ja harjoitellaan syömistä kaikenlaisten "sormiruokien" tai pikkuisten naposteltavien kanssa. Maissinaksut taisivat olla siellä ihan ensimmäisten kiinteiden ruokien .. syötävien .. joukossa. On narskuteltu kurkkua ja päärynää, ruisleipää ja apinaevästä, munakaspannari maistui pojalle (ja äidille) hyvin myös.  Nuo pikkunaposteltavat ovat mielestäni erittäin käteviä kyläillessä tai kotonakin silloin kun kahvitellaan tai muuten istuskellaan porukalla pöydän ääressä. Poika saa osallistua ja olla samalla tavoin mukana kuin aikuisetkin, ja viihtyy täten siis paremmin. Uusin tuttavuus meidän herkkuvalikoimassa ovat Talk Murut. Luin niistä joltain mammafoorumilta, ja ajattelin kokeilla. Löytyvät murohyllystä :) Talk murut ovat lisäaineettomia ja makeuttamattomia kokojyväviljasta tehtyjä palleroita, vähän hernettä isompia. Ihan hitunen niissä on merisuolaa, mutta määrä on häviävän pieni (0,38g/100g ja is

Voisi kuvitella, että nyt kun poika osaa itsenäisesti vaihtaa asentoa ja liikkua myös siellä sängyssään, muuttuisivat yöt entistä rauhallisemmiksi. Vatsakaan ei vaivaa, kun voi vaihdella kylkiasennosta mahalleen ja siitä ta kyljen kautta selälleen, jos siltä tuntuu. Tutti löytyy kun haroo vähän kädellä ja unipupua voi vaihdella kainalosta toiseen, meneekö se myös tyynynä tarvittaessa. No ei se näköjään ihan niin menekään. Alkuun kyllä tuntui jopa vähän rauhoittavan öitä, varsinkin tuo mahallaan nukkuminen. Se, ja toisella kyljellä - pupu kainalossa - ovat pojan lempi nukkumisasentoja. Viime aikoina poika on vaan unissaan kovasti harjoitellut konttaamista. Peppu pystyssä se siellä sängyssä möngertää eteenpäin, niin kauan kunnes tulee seinä vastaan. Pinnasängyn pääty on yllättävän lähellä. Ja nurkka on ahdas paikka, josta on vaikea päästä pois. Tulee äitiä ikävä. Onpa joskus löytynyt sängystä itkevä poika, tutti kädessä, pää nurkassa. Ei sitä näemmä osaa tuttikaan laittaa suuhun, kun on

Niin se aika kulkee nopeasti, ja pikkuhiljaa nopeutuu myös tuon meidän pojan kulkeminen. Viime kirjoituksen jälkeen ollaan vietetty hiihtolomaviikkoa - lähinnä kotosalla kolmisten hassutellen. Poika sai nauttia isin seurasta oikein kunnolla ja tämä äippä pääsi välillä vähän kiertelemään kirppareita :) tähän pariin viikkoon on mahtunut myös kauniita aurinkoisia talvipäiviä, ja ollaankin päästy pojan kanssa pulkkailemaan. Aluksi taisi olla vähän jännää, mutta nopsaan poika on hoksannut pulkkailun hauskuuden - sieltä näkee niin paljon paremmin ulkomaailmaa kuin rattaista! Parissa viikossa on tapahtunut ihan huimaa kehitystä! Nyt täällä on kieriminen jo jäänyt paljon vähemmälle, ja meillä ryömitään huoneesta toiseen (ja löydetään kaikki ne paikat mitä ei tarvisi löytää). Poika nousee välillä jo konttausasentoon ja viimeisin hoksaus tällä viikolla on ollut se, että siitä kontiltaan voi yrittää kätevästi itse istumaan. Poika on kyllä viihtynyt hyvin leikeissään lattialla istuen, muttei ole v