Siirry pääsisältöön

Päivitystä

Niin se aika kulkee nopeasti, ja pikkuhiljaa nopeutuu myös tuon meidän pojan kulkeminen.

Viime kirjoituksen jälkeen ollaan vietetty hiihtolomaviikkoa - lähinnä kotosalla kolmisten hassutellen. Poika sai nauttia isin seurasta oikein kunnolla ja tämä äippä pääsi välillä vähän kiertelemään kirppareita :) tähän pariin viikkoon on mahtunut myös kauniita aurinkoisia talvipäiviä, ja ollaankin päästy pojan kanssa pulkkailemaan. Aluksi taisi olla vähän jännää, mutta nopsaan poika on hoksannut pulkkailun hauskuuden - sieltä näkee niin paljon paremmin ulkomaailmaa kuin rattaista!


Parissa viikossa on tapahtunut ihan huimaa kehitystä! Nyt täällä on kieriminen jo jäänyt paljon vähemmälle, ja meillä ryömitään huoneesta toiseen (ja löydetään kaikki ne paikat mitä ei tarvisi löytää). Poika nousee välillä jo konttausasentoon ja viimeisin hoksaus tällä viikolla on ollut se, että siitä kontiltaan voi yrittää kätevästi itse istumaan. Poika on kyllä viihtynyt hyvin leikeissään lattialla istuen, muttei ole vielä itse osannut nousta istumaan.

Hampaita pojalla on puhjennut nyt viisi, ja seuraavia tehdään jo kovalla kutinalla ja kuolaamisella...

Välillä poju on kovinkin puhelias, ja höpöttelee kaikenlaisia hauskoja juttuja kuten "äitiäitiäitiäiti" ja "kaikaikaikai". Ämmää hoetaan myös ja kuviteltiin miehen kanssa jo kuuluvamme pojan suusta ihan selkeänä "iskäjjjäiti" <3 

Vielä tuo ei ole onneksi yrittänyt nousta itsekseen seisomaan tukea vasten... Ei edes siellä pinnasängyssä. Mutta ilmeisesti sekin päivä vielä koittaa.. Voi äiti raukkaa... Kolhuilta ei varmaan voi välttyä ja sattuuhan se ihan itseäkin kun näkee pojan kolhivan päätään. En ehkä siltikään lähde konttauskypärää hankkimaan. Tai niin ainakin nyt ajattelen...

..jahas... Brion veturi kävi ilmeisesti ryttylemään pojalle, tai ainakin ääntely on sen suuntaista, että jotain kenkkua tuossa lelussa nyt on... Äitiä siis tarvitaan lelua läksyttämään! :)



Kommentit

  1. Siellähän höpötellään jo vaikka mitä! :) Ja mikä siinä onkin, että ne kielletyt paikat on tietysti ne kaikista mielenkiintoisimmat paikat vauvojen mielestä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on pakko alkaa miettiä vähän porttia rappusiin ja suojia pistorasioihin... :D

      Poista

Lähetä kommentti

Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin