Kaikki kävi niin äkkiä!

Ensin tuo vain makoili tyytyväisenä lattialla (itseään peilaillen), ja sitten yhtäkkiä..

Kaikki alkoi ihan viattomasti huolettomasta käännähdyksestä selältä vatsalleen. Liike, joka ei edes toistunut saman päivän aikana kuin kerran. Kääntymiset alkoivat kuitenkin tapahtua yhä useammin, kunnes yhtäkkiä huomaamme, ettei poika viihdy enää lainkaan selällään. Liikkuikin jopa pitkin asuntoa kierien aina selältä mahalleen ja siitä taas takaisin selälleen. Sitten alkoi lentokoneilu.. Ehdimme jo vajota tietynlaiseen turvallisuuden tunteeseen, siinähän tuo leijailee vailla minkäänlaista kiirettä mihinkään. 

Kunnes eräänä päivänä poika alkoi nousta yhä enemmän käsiensä varaan ja vetää itseään eteenpäin! Muutamaa päivässä kehittyi taito tavoittaa asioita ja esineitä niiden luokse ryömien. Äitiä alkoi jo vähän hirvittää... Mutta ei se siihen loppunut, ei tosiaan. 

Heti kun ryömitä alkoi olla jotenkin hallussa, alkoi kontilleen nousu. Oikeastaan jo heti viikon sisällä. Siinä hytkyteltiin pari päivää, otettiin ehkä yksi tai kaksi konttausaskelta ja läsähdettiin takaisin lattiaan mahalleen. Ryömintä oli helpompaa.. Mutta veri veti ylös.

Muutamassa päivässä oli opittu konttaaminen taito, ja vanhemmat ajattelivat, että hienoa. Siinä on nyt pojalle viihdykettä kun konttaamista treenailee ja kiertää taloa ristiin rastiin. Konstailematon pallon perässä tai pupu suussa. 

Mutta mitä vielä. Ei riittänyt pojalle se. Piti päästä ylöspäin. Käsi alkoi hamuta kontiltaan kaikkea sellaista josta saisi kiinni ja vedettyä itseään paremmille mestoille. Eipä aikaakaan, kun poika jo nousi isiä tai äitiä vasten ensin kontilleen ja siitä sujuvasti seisomaan. Ja nopealla sykkeellä siitä sitten pattereita, sohvaa, yläkerran rappusia, laatikostoja, sitteriä jne. vasten ylöspäin. 

Pinnasängyssä noustaan vähintäänkin polville istumaan ihan umpi unessa, joskus on poika löytynyt sängystään seisoskelemastakin keskellä yötä, silmät puolitangossa. Rappuja osaa mennä ylöspäin, joten pitänee pikaisesti asentaa turvaportti portaiden alapäähän. Se on onneksi jo hankittu.

Eli.. Reilu puoli vuotta katteltiin ja ihmeteltiin, otettiin mallia ja mietiskeltiin ja sen jälkeen alkoi tämä toteutusvaihe. Kun ehdin jo jossain vaiheessa ajatella, ettei tuo mihinkään tuosta lähde liikkumaan, niin nyt pelkään pojan kävelevän ennen kuin 11kk on täynnä. (Poika nyt siis n. 8,5kk)