Äidiksi kasvamista

Tehtiin pieni kesälomareissu heti tähän kesän alkuun. Käytiin tutustumassa miehen suvun juuriin ja samalla tehtiin pyrähdys minun opiskeluajan ympyröihin. Hiukan jännitti etukäteen lähes viikon hotellielämä pienen miehen kanssa, lähinnä ruokailut aiheuttivat pohdintaa. Maistuuko ruoka, missä se maistuisi, miten se maistuisi ja ennen kaikkea missä pestä tuttipullot ym. maitoastiat. Tiedossa myös oli, että aika paljon ollaan autossa. Yleensä poika on viihtynyt ihan vain maisemia katsellen tai jotain lelua pyöritellen, mutta asia on ihan toinen, kun ajopäiviä tulee enemmän.  Mukaan matkaan otettiin stokken kantoreppu. Kuvassa testailtiin selässä kantamista. Aiemmin käytetty etupuolella. Hyvin toimi! Ensimmäinen etappi meillä oli Koli - ajomatka n. 400km. Ajomatka meni kohtalaisen hyvin, tosin pojalla alkoi mennä hermo totaalisesti 300km paikkeilla. iPad, Yle areena ja Hyrräpäät pelastivat onneksi tilanteen. Kolilta olin varannut meille b&b majoituksen Kolin Keidas nimisestä paikasta.

Pojalla tuli alkuviikosta täyteen 11kk pientä elämää! Äidin ensimmäinen ajatus asiasta on tietenkin "Herrajjestas, kohtahan tuo on vuoden ikäinen!". Vauva-aika on pian ohi, ja alkaa taaperon kanssa elämisen opettelu. Meillä tämä on tarkoittanut nyt jo ihan käytännössäkin sitä, että kodissa asuu pieni mies, joka harjoittelee jo kovasti "taaperointia". Ensiaskeleet otettiin muutamaa päivää ennen kuin 11kk tuli täyteen, ja nyt jo kävellään pitkiäkin (huoneesta toiseen) matkoja. Liekö tämä liikkumisen oppiminen rauhoittanut vihdoin yöuniakin, sillä nyt meillä osataan taas nukahtaa itse omaan sänkyyn. Yölläkään ei tarvitse heräillä siihen, että poika seisoskelee ja kitisee pinnasängyssä, kun ei osaa käydä itse takaisin nukkumaan. Poika nukkuu päivälläkin jo aika hienosti ne yhdet päiväunensa. Uni ajat ovat siis 19.30/20.30-06.00/7.00, sekä puolilta päivin 1,5-2h päiväunia. Näillä jaksaakin sitten hienosti touhottaa ja häärätä. Kivoja juttuja ovat pojan mieles

Tästä se lähtee! Nyt pistetään mamma kuntoon. Ne muutamat raskauden aikana ahmitut lisäkilot karkoitetaan kauas pois ja kuntoa nostetaan niin, ettei ylämäessä ihan vallan hengästy! Tätä tarkoitusta varten innostuin hankkimaan aktiivisuusrannekkeen. Olen sellaisesta haaveillut jo kauan, mutta toteutus on jäänyt uupumaan, nyt vihdoin päätin, että menen ja ostan. Ja sen tein! Hyviä vaihtoehtoja olisi ollut monia, mutta ranteeseeni päätyi lopulta Garmin vivosmart, se miellytti silmää ja sisälsi mielestäni kivoja ja tarpeellisia ominaisuuksia. Ajattelin ranneketta vain tosiaan aktiivisuuden mittaamiseen ja liikkumiseen motivoivana apuna (unen määräkin kiinnosti), mutta iloinen yllätys oli, että mobiilisovelluksen kanssa "jutustelee" muitakin sovelluksia ja näin onkin mahdollista ottaa myös syömiset mukaan kuvioon. Jatkuva pikkumutustelu saa nyt jäädä... Tai sitten on liikuttava huomattavasti enemmän! Ohjelmat kertovat, tavoitepainon ja aikarajan asettamisen jälkeen, ku

Meillä on nyt siirrytty lähes täysin sormiruokailuun, sillä poika kieltäytyi ottamasta suuhunsa mitään mitä on tarjottu lusikalla. Ei edes spaghetti-bolognese uponnut. Ainoa mikä menee lusikoiden, on iltapuuro isin syöttämänä. Onneksi meillä oli harjoiteltu sitäkin hommaa säännöllisen epäsäännöllisesti. En vain ollut siirtynyt tarjoilemaan pelkästään sormin syötäviä, sillä ajattelin että siitä niin pieni osa päätyy vatsaan, ja tuo meidän laiheliini kyllä tarvitsee jokaisen energiakalorin mitä vain jaksaa syödä. Maito onneksi myös maistuu, sitä menee n. 600-700ml päivässä. Nyt on sitten tehty urakalla erilaisia "muffinsseja" ja pötköjä. Makaroni menee sellaisenaankin, samoin jauhelihakökkäreet. Aamupuuro (ja aamupala muutenkin) on ollut aina vähän ongelmallinen. Nyt siihenkin löytyi kaikkia miellyttävä ratkaisu - banaani-marjamuffinssit. Niissä on sellainen ihana puuromainen koostumus, ja sitä taisi nyt mennä enemmän masuun kuin sitä tavallista puuroa. Lisäksi tietys