Siirry pääsisältöön

Lusikkalakko

Meillä on nyt siirrytty lähes täysin sormiruokailuun, sillä poika kieltäytyi ottamasta suuhunsa mitään mitä on tarjottu lusikalla. Ei edes spaghetti-bolognese uponnut. Ainoa mikä menee lusikoiden, on iltapuuro isin syöttämänä.

Onneksi meillä oli harjoiteltu sitäkin hommaa säännöllisen epäsäännöllisesti. En vain ollut siirtynyt tarjoilemaan pelkästään sormin syötäviä, sillä ajattelin että siitä niin pieni osa päätyy vatsaan, ja tuo meidän laiheliini kyllä tarvitsee jokaisen energiakalorin mitä vain jaksaa syödä. Maito onneksi myös maistuu, sitä menee n. 600-700ml päivässä.

Nyt on sitten tehty urakalla erilaisia "muffinsseja" ja pötköjä. Makaroni menee sellaisenaankin, samoin jauhelihakökkäreet. Aamupuuro (ja aamupala muutenkin) on ollut aina vähän ongelmallinen. Nyt siihenkin löytyi kaikkia miellyttävä ratkaisu - banaani-marjamuffinssit. Niissä on sellainen ihana puuromainen koostumus, ja sitä taisi nyt mennä enemmän masuun kuin sitä tavallista puuroa.
Lisäksi tietysti aamua helpottaa se, että voi itse nautiskella samaan aikaan omaa aamupalaansa.

Ilman hyviä neuvoja ei meidän sormiruokailu olisi kyllä onnistunut, onneksi niitä neuvoja ja ohjeita on helposti saatavilla internetin ihanasta maailmasta. Ihan korvaamaton sivusto on simppelisormiruokakeittio.com ja sen kaverina myös Facebook-ryhmä Simppeli sormiruokakeittiö. Suosittelen kaikille! Poiketen monesta muusta "mamma-yhteisöstä", tuossa faceryhmässä ei moralisoida tai arvostella kenenkään valintoja tai tapoja, kaikki kysymykset otetaan asiallisesti ja muutenkin keskustelu on järkevää. 

Saa nähdä miten tämä meidän ruokailu tästä kehittyy. Aika nopeasti poika alkoi laittamaan enemmän tavaraa suuhun kuin lattialle. Ilmeisesti se ruokailun sotkuisuus vähenee päivä päivältä - nyt ainakin näyttää siltä. Ja omalla kohdallani se järjetön ruuan tuhlaus ja lattialle lentäneen mössön määrä oli se, mikä osaltaan jarrutti meillä sormiruokailua. Mutta nyt kun se on ollut ainoa tapa saada sapuskaa napaan, niin samalla se sotkuisuus on vähentynyt huomattavasti. Ihanaa! 

 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...
2 kommenttia
Lue lisää

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise
Lähetä kommentti
Lue lisää

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin
Lähetä kommentti
Lue lisää