11kk

Pojalla tuli alkuviikosta täyteen 11kk pientä elämää! Äidin ensimmäinen ajatus asiasta on tietenkin "Herrajjestas, kohtahan tuo on vuoden ikäinen!". Vauva-aika on pian ohi, ja alkaa taaperon kanssa elämisen opettelu.

Meillä tämä on tarkoittanut nyt jo ihan käytännössäkin sitä, että kodissa asuu pieni mies, joka harjoittelee jo kovasti "taaperointia". Ensiaskeleet otettiin muutamaa päivää ennen kuin 11kk tuli täyteen, ja nyt jo kävellään pitkiäkin (huoneesta toiseen) matkoja.

Liekö tämä liikkumisen oppiminen rauhoittanut vihdoin yöuniakin, sillä nyt meillä osataan taas nukahtaa itse omaan sänkyyn. Yölläkään ei tarvitse heräillä siihen, että poika seisoskelee ja kitisee pinnasängyssä, kun ei osaa käydä itse takaisin nukkumaan. Poika nukkuu päivälläkin jo aika hienosti ne yhdet päiväunensa. Uni ajat ovat siis 19.30/20.30-06.00/7.00, sekä puolilta päivin 1,5-2h päiväunia. Näillä jaksaakin sitten hienosti touhottaa ja häärätä.

Kivoja juttuja ovat pojan mielestä edelleen kirjat, lisäksi kaikenlaiset autot, keinuminen, isin ja äidin ja mummin ja ukin ja.. Kaikkien kanssa hassuttelu. Sekä tietysti käveleminen! Autossa matkustaminenkin tuntuu olevan oikein kivaa, kun näkee uloskin ja voi katsella maisemia, sekä tietysti niitä muita autoja.

Puhe on ehkä nyt viimeaikoina jäänyt jalkojen alle. Uusia sanoja tai tavuja ei juuri ole löytynyt, vaikka hienosti poika kyllä ymmärtää ja selkeästi osaa sanoja ja asioita. Kysellessä osaa osoitella kellot ja lamput, sukat ja vyöt sekä napit ym. tärkeät arkipäivän asiat :D

Tavaroiden hallinta on kehittynyt. Nyt osataan jo vähän laittaa palikoita purkkiin niiden reikienkin läpi ja yhteen koottavia purnukoita laittaa sisäkkäin (kerran jopa päällekkäinen pinoksi). Lusikka ja haarukka ohjautuu suuhun. Äidin iPadin vauvapeliä pelataan ihan oikein ottein - sormella ohjaillaan ötököitä ja rikotaan mörkömunia. (Pelejä ei pelailla paljoakaan, joskus viimeisenä viihdytyskeinona, kun pitäisi pysytellä paikoillaan).

Ruokailu on välillä haasteellista, mutta ruokaa menee joko omin sormin, lusikalla itse tai jonkun avustamana, pillillä, haarukalla ja miten nyt milloinkin. Juomat menee mukista, paitsi iltamaidot annetaan vielä tuttipullosta. Vähän jo jännittää, miten nämä ruokailuasiat kehittyy syksyyn mennessä, kun pitäisi aloittaa päivähoito.

Meidän poju on kaikenkaikkiaan iloinen ja tyytyväinen poika, jolla on myös voimakas oma tahto. Onneksi tuntuu myös, että pojalla on kuulevat korvat, jotka useimmiten kuulevat sen kysymyksen "mitä teet?" Tai "minnes olet menossa?", silloin pysähdytään, katsotaan kysyjää, ja vasta sen jälkeen jatketaan sitä, mitä oltiin tekemässä :D