Ihmisiä, jee!

Käytiin koko perheen voimin eilen venemessuilla ihmettelemässä  ja viihtymässä, haistelemassa ulkomaailmaa ja testailemassa reissuelämää vauvan kanssa. Matka nyt ei ollut pitkä, mutta omaan muistiini ensimmäinen, jolloin ollaan koko päivä ilman omaa tai tuttavan kodin suomaa lepopaikkaa (jossa vauvanhuoltotoimet sujuisivat näppärästi ruuan lämmityksestä pepun pesuun). Kaiken kaikkiaan hienosti meni reissu, hyvin jaksoi poika ihmetellä maailmaa!

Lähdimme puolen päivän aikoihin huristelemaan kohti messukeskusta. Ajomatka kesti reilun tunnin ja poika otti pienet nokoset matkan aikana. (Tämä meidän tutkija ei malta nukkua enää yhtään sen enempää autossa tai muussakaan liikkuvassa härvelissä, kuin mitä nukkuisi päikkäreitä kotosalla sisällä muutenkaan. ) Perillä oltiin pirteänä, iloisena ja ehkä vähän nälkäisenä. Kun saatiin itsemme sisälle messukeskukseen, vaatteet narikkaan, uudet matkarattaat pojalle alle, olikin aika etsiä lounaspaikka.

Tälläkertaa päädymme lapsiystävälliseen Hesburgeriin... Siinä äidin ja isin syödessä hampparia, sai poika maitonsa ja maistuipa hälle kokonainen annospussillinen mustikka-jogurtti-välipalaa.

Poika oli aivan innoissaan tästä uudesta paikasta. Iloista ja innosta täristen katseli ihmisiä ja vilkutteli kaikille kivan näköisille naisille :D Hymy oli niin leveä, että tämä äiti alkoi jo miettiä, onko pojalla synnynnäinen veto esiintymislavoille.. Se ollaan kyllä huomattu, että ihmiset ovat pojalle parasta viihdykettä. Jos ympärillä on ihmisiä, eivät lelut ihan samalla tavalla jaksa kiinnostaa. On paljon kivempaa seurustella! 

Kun saimme tankattua, ja löydettiin vielä sen päälle lastenhoitoon soveltuva vessa, oli pojalla asiat sillä lailla kondiksessa, että oli aika mennä kiertelemään varsinaisia messuosastoja. Oli venettä jos jonkinlaista sekä monenmoisia moottoreita ja oheistarvikkeita. Ihan samalla tavalla ei tullut käytyä tutustumassa erilaisiin aluksiin kuin aiempina vuosina, vaikka eipä tuo poika varmaan olisi pahakseen laittanut. Sen verran paljon oli nähtävää, että ei malttanut poika rattaissaan edes nukkua.

Matkarattaat toimivat tässä tarkoituksessaan kyllä oikein hyvin. Ostin ne kohtalaisen halvalla nettikaupasta, ajatuksena että ne toimisivat "kauppakeskus-/messukäynti-/kesäkaupunkipyrähdysrattaina. Kriteereinä oli siis kevyt paino, helppo taitaa pieneen tilaan, hiukan selkänojan säätöä ja edullinen hinta. Näillä hakusanoilla löytyi sitten Beemoon "sateenvarjorattaat" aurinkosuojalla, ja tämän reissun perusteella olen oikein tyytyväinen hankintaan. 

 (Kuvat: www.jollyroom.com)

Rattaissa viihdyttiin siihen saakka, kunnes iski kova väsymys ja nälkäkin alkoi jo vaivata. Yritettiin käydä aterioimassa lämmintä soseateriaa "lapsiparkissa", mutta siellä taisi olla liikaa menoa ja meininkiä meidän pojan makuun ja väsymystilaan, joten syömisestä ei tullut yhtikäs mitään. Paikan syöttötuolitkaan eivät olleet oikein pojan makuun - niissä valui milloin mihinkin suuntaan. Niinpä kerättiin ruuat mukaan ja mentiin vähän rauhallisempaan paikkaan, matkarattaat toimivat oikein hyvin syöttötuolinakin. Sisääntuloaulasta löytyikin sitten mukavan rauhallinen paikka, ja poika jaksoi muutaman lusikallisen ruokaa syödä.. Sekä koko pullollisen maitoa. Mitä väsyneempi poika, sitä paremmin maistuu maito ja huonommin kiinteät. Pääasia että jotain syö :)

Vaipanvaihdot kautta sitten kohti kotia. Ja kuten arvata saattaa, pojan silmät menivät kiinni kun kaarsimme autolla messukeskuksen parkkihallista ulos. Matka kotiin kestikin sitten reilusti pidempään, sillä siinä iltasella oli alkanut pyryttää lunta, ja keli oli ehkäpä tavallista haastavampi, kun aurat eivät ehtineet puhdistaa moottoritietä siihen tahtiin kuin uutta lunta tuli lisää. Päästiin kuitenkin turvallisesti kotiin.

Kotona sitten löytyikin taas virtaa vaikka miten ja paljon! Ja tänä iltana muuten maistui se puurokin.. Ja maito, ja vielä ennen nukahtamista tarjoilin pojalle tavanomaisesta poiketen maidon sijasta velliä. Sitäkin meni melkein kaksi desiä.. Oli siis hiukan rankka päivä, mutta kuitenkin ilmeisen kivaa oli. Kun uni sitten hetken levottoman pinnasänkyjumppailun jälkeen tuli, oli se syvää ja levollista. Ja aamulla riitti asiaa heti herättyä, liekö kertoillut meille mitä kaikkia kivoja unia oli nähnyt, tai kerrannut eilisen tapahtumia. ❤️

Loppuun pitää vielä todeta, että kyllä tämän lapsen kanssa on mukava käydä reissussa ja ihmisten ilmoilla. Ei tarvitse juuri pelätä, että poika protestoisi tai ilmoittelisi nälästään/väsymyksestään mitenkään erityisen kovaäänisesti. Rauhallinen kaveri monessa suhteessa. Ja aina hymy naamalla.