Moni ystävä ja tuttava tuntui tekevän eräänlaista tilinpäätöstä menneestä vuodesta Facebookiin. Joillain vuosi sisälsi pelkkää hyvää, jotkut iloitsivat että se on viimeinkin ohi ja toisilla menneeseen vuoteen sisältyi tasaisesti vähän kaikenlaista oloa.
Mietin, miten osaisi itse tiivistää menneen vuoden tunnelmat.
"Elämäni paras", "onnellisin ja mieleenpainuvin", "erilaisin vuosi tähän astisessa elämässä". Jotain ylisanoja se kyllä kaipaisi eikä se silti kertoisi mitään siitä, millainen mennyt vuosi oli. Mutta vuoteen 2015 sisältyi ainakin kaksi sellaista elämän tähtihetkeä. Ensimmäinen oli tammikuun alkupuolella, kun mentiin naimisiin. Siinä rinnalla kulki sellaisina maata järisyttävinä hetkinä ne ultrakerrat, kun näki ja kuuli tulevan pienokaisen ensimmäistä kertaa. Toinen tähtihetkistä kirkkain oli heinäkuussa, kun esikoisemme syntyi.
Kyllä kai siellä on huonoja päiviä välissä, niinkuin kellä tahansa muullakin. Oli hetkiä, kun raskaus oli raskasta ja tulevaisuus jännitti, ehkä jopa pelotti. Oli epätoivoisen tuntuisia hetkiä, kun valvottiin ja hyssyteltiin tietämättä että "mikähän hätä sillä nyt on..". Imetyspettymystä sai vähän surra ja huolehtia pojan kasvusta.
Vaan ne huippuhetket olivat niin huippuja, että ne peittosivat kaiken muun. Ja niistä jäi aika paljon vielä varastoonkin onnentunnetta ja autuutta. Sitä sietää pieniä kolahduksia ja ne unohtuvat nopeasti.
Mennyt vuosi oli siis ihan huippu, ja tulevaa (tai tätä nyt alkanutta) aloitan onnellisin ja toiveikkain mielin. Paljon ihanaa on vielä tulossa, eikä pienimpänä niistä tuon esikoispojan kasvun ja kehityksen seuraaminen. :)
Onnentäyteistä vuotta 2016 kaikille toivotellen,
Jebsu
Vauvavuosi on kyllä ihanan erityinen ja sisältää niin paljon niitä uusia ihmeellisiä asioita ja ensimmäisiä kertoja... odottelen kanssa innolla mitä tuleva vuosi tuo pienen kanssa tullessaan! :)
VastaaPoista