Siirry pääsisältöön

Lukutoukka

Poika todella tykkää kirjoista, ja siitä että hänen kanssaan niitä luetaan. Yksi kestosuosikeista on kirja, joka pojalle on hankittu ihan ensimmäisenä (isyyspakkaukseen ostettu) - Mauri Kunnaksen "Piipaa - meluisat menopelit". Siinä esitellään erilaisia moottoriajoneuvoja ja kun painaa sivua oikeasta kohtaa, voi kuulla sen menopelin äänen. Joulun alla luettiin iltaisin myös usein Kunnaksen tiernapojat-kirjaa.

En tiedä mikä on pojasta siinä lukemisessa hauskinta. Kuvien katselu, sivujen maistelu vai sivujen kääntely. Yritin tässä päivänä eräänä leikkiä pojan kanssa loruleikkejä äitiyspakkauksen mukana tulleesta kirjasta. Siinä on loruja ja "jumppaohjeet" niihin , sekä tietysti värikkäät kuvat. Kirja oli minulla lattialla niin, että näkisin sanat ja leikitysohjeet samalla kun leikitään. Ei tullut leikistä mitään. Poika halusi käännellä kirjan sivuja, ja ihmetteli miksi se lukeminen tehdään niin hankalaksi, kun äiti yrittää häntä kieritellä ja vispata jalkoja ja ties mitä samalla. Miksei se anna lukea? 


Joululahjaksi poika sai myös muutamia uusia kirjoja. Niistä tällä hetkellä eniten käytössä taitaa olla puppe-kirja. Kuinka ihanaa että niitä tehdään vieläkin. Muistan omasta lapsuudesta ne "etsi puppe"- kirjat, sellainen täytyy kyllä hankkia vielä joskus pojallekin. Vielä on tosin aikaa siihen, että sellaiset läppäkirjat pysyisivät ehjänä.

Toivottavasti tämä lukuinto säilyisi koko elämän ajan. Ainakin yritän kannustaa siihen, sillä kirjoista saa niin paljon elämyksiä, tietoa, mielekästä ajanvietettä ja tietysti kielellisiä valmiuksia. Helpottaisi varmasti sitten sitä joskus edessä olevaa kouluaikaakin, sikäli mikäli silloin enää kirjoja käytetään... 

Kommentit

  1. Hauskalta vaikuttaa tuo Piipaa-kirja, ei olekaan sen niminen Kunnas tullut ennen vastaan :) Meilläkin tykätään kovasti sivujen kääntelystä ja varsinkin siitä syömisestä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mauri Kunnakselta taisi löytyä myös muita tällaisia "paksusivuisia" kirjoja. Jossain muistan nähneeni vastaavanlaisen kirjan tunteista. Jokaisesta tunteesta oli tietysti myös tunnetta vastaava ääni.:)

      Poista
  2. Hyvää uutta vuotta teillekin! Äippäpakkauksen lorukirjaa käännellä (ja maistellaan) täälläkin mieluusti. Neuvolatäti kannusti kovasti jo nyt lukemaan satuja juuri kielen kehittymisen vuoksi. Ihan odotan että neiti jaksaa kunnolla kuunnella tarinoita. Kuvittelen, ainakin vielä, että jaksaisin lukea paljon. Joko olet muuten miettinyt töihin paluuta? Minä haaveilen että olisin vielä seuraavan talvenkun kotona kun tämä on ollutkin varsin ihanaa. Mukavia lukuhetkiä teille ja yritetään pysyä terveinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut teidänkin puolivuotaalle :)
      Ja voihan töihinpaluu.. ihan mielelläni olisin vielä kotona pojan kanssa, mutta talous taitaa tulla vastaan. Sen verran niivitin työhön palaamista, että olen kesän vielä hoitovapaalla ja syys-lokakuussa on tarkoitus palata sorvin ääreen.. Vaikkei millään raaskisi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin