Vauvasta taaperoksi

...ja yhdessä yössä se tapahtui. Meidän pienestä poikavauvasta tuli yhtäkkiä melkoisen menevä taapero - jos ajatellaan niin, että alle vuoden ikäinen on vielä vauva ja sen jälkeen ollaankin jo taaperoita. 

Sitä yhden vuoden rajapyykkiä juhlittiinkin sitten monta päivää! Varsinaisena syntymäpäivänä ihan vaan arkisesti. Olohuoneessa odotti yksivuotiasta iso paketti äidiltä ja isiltä. Sitä ihailtiin ja ihmeteltiin, ja kun viimein päästiin itse lahjaan asti, oli sekin pojan mielestä upea. Alettiin kerätä brion puista junarataa, ja ensimmäisenä syntymäpäivänä pojalle hankittiin tietysti se ensisetti, johon kuuluu pieni rata sillan kera sekä veturi ja vaunu. Toistaiseksi parasta tuossa on ollut se juna, sen kanssa tepastellaan ympäri taloa.

Päivä muuttui vielä astetta iloisemmaksi, kun mummi ja ukki kävivät onnittelemassa - puisen mopon kanssa! :D

 (Voihan tavarapaljous... Suuresti ollaan kiitollisia kaikesta:)

Kun syntymäpäivä oli keskiviikko, järjestettiin juhlat vasta myöhemmin jotta mahdollisimman moni pääsisi mukaan. Viikonloppuna juhlittiin sitten ihan urakalla! Lauantaina poika viihdytti iloisella touhuilullaan sukulaisia ja sunnuntaina oli ystäväperheiden vuoro nauttia pojan leveästä hymystä. Molempina päivinä juhlittiin klo13-18, ja hyvin poika tosiaan jaksoi koko päivän kun oli ehtinyt nukkua ne ainoat päikkärinsä ennen vieraiden saapumista. 

Kovin suurta stressiä en halunnut juhlista ottaa, joten ohjelma koostui ihan vaan yhdessäolosta. Koristeina toimivat puutarhan kukat ja tarjottavat olivat.. mitä olivat. Kakku oli suussasulavan herkullista, se olikin noudettu paikallisesta konditoriasta - minä kun en osaa juurikaan leipoa. Piirakat väänsin itse (valmispohjaan), ja lisäksi tarjolla oli cocktail-tikkuja (oli niissä kaikenlaisia herkkuja myös niissä tikuissa), suolakeksiä  ja juustoa sekä makeita keksejä. Kahvia olisi pitänyt keittää enemmän kuin yksi pannullinen termariin, sillä kun kaikki melkein 20 vierasta pamahtivat samaan aikaan paikalle, ei kaksi pannullista kahvia ihan riittänyt siihen, että kaikki olisivat saaneet kokonaisen kupillisen kahvia... Ensi vuonna tiedän tämänkin. 

Niin vähän kuin olen minkäänlaisia kutsuja tai juhlia järjestänyt, sanoisin että yllättävän hyvin meni nämä bileet. Kaikilla jäi hyvä mieli, jopa emännällä. Ja itse juhlasankari tuntui nauttivan täysin siemauksin jokaisesta hetkestä - ja sehän se on pääasia. :) 

Ei tullut traumoja!