Välillä tuntuu siltä, että lattialta itse löydetty ja kerätty ruoka maistuu paljon paremmalta kuin pöydällä oleva. Itseasiassa alan olla aika varma, että poika tiputtelee (osaksi vaivihkaa, osaksi näyttävin liikkein) tarkoituksella ruokamurusia lattialle, voidakseen löytää ne hetkeä myöhemmin.
Nyt poika on oppinut myös sen, että jos aikoo saaliinsa pitää ja saada syötyä, on paettava paikalta. Kyllä siinä (useimmiten) on naurussa pitelemistä, kun poika juoksee keittiöstä leivänmuruset käsissään. Kääntyy vilkaisemaan huomasitko äiti, ja jos huomasi, jatkaa pakoaan kiireellä! Kun etäisyyttä on hänen mielestään tarpeeksi, on aika mutustella murut suurella nautinnolla.
Jonkun kerran on makaronilaatikkoakin menny vielä hyvä köntti, heti ruokailun loputtua lattialta napattuna. Että pieni nälkä oli ilmeisesti jäänyt...
Ja kyllä varmasti on niin, että myös meillä aikuisilla ne itsekasvatetut ja kerätyt marjat tai omenat maistuvat aina paremmilta kuin kaupasta ostetut. Täytyy kai tuossa olla taustalla joku ihmisessä syvällä oleva vietti ruuanhankintaan ja selviytymiseen.
Tai sitten ei.
Välillä sitä miettii, että pitäisikö vaan levittää se ruoka sinne lattialle heti alkuunsa, ja antaa pojan syödä sieltä... Mutta mennään nyt näin vielä toistaiseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)