Siirry pääsisältöön

Hiekkalaatikko

Mahataudista on selvitty, ja vihdoinkin on päästy keskittymään olennaiseen - nimittäin kesän viettoon ja pihahommiin!

Meillä on talossa käynnissä lähes aina joku remontti, se on näitä vanhan rintamamiestalon ihania puolia, ja pihallakin on melkein jatkuvasti jotain rakennustelinettä tai muuta "roinaa". Niinpä sitä on ollut vähän hankala laittaa ns. kesäkuntoon. Varastossa ovat kiltisti odotelleet asennustaan pieni hiekkalaatikko, sekä keinu (johon täytyisi vielä hankkia se varsinainen teline, johon keinun saa asennettua).

Nyt vihdoin häipyvät sekä rakennustelineet, että rakennusmiehet meidän pihalta (ainakin vähäksi aikaa), ja mies pääsi vauhtiin! Pojan suureksi iloksi pihallemme ilmestyi laatikko täynnä hiekkaa!! Laatikko on ostettu kaupasta, vaikka melko helpostihan tuollaisen naputtelisi itsekin. Joskus on vaan kivempi oikaista joku vaihe... Mies kaivoi hiukan maata pois laatikon paikalta, peitti sen sellaisella sulkukankaalla, niin ettei hiekasta puske kohta esiin kaikenlaista kasvia. Kankaan päälle hyvä kerros hiekkaa, jonka päälle sitten aseteltiin hiekkalaatikko ja täytettiin toki sekin vielä hiekalla. 

 (Pientä laittoa vaatii tuo laatikon ympäristö, mutta vielä on kesää jäljellä...)

Etukäteen naureskeltiin, että sehän voi olla niinkin että poika leikkii laatikossa pienen hetken, ja päättää että "tämä on nyt nähty, mitäs muuta teillä olis..". Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, hiekkalaatikko on oikein mieluisa leikkipaikka. Hiekka on makoisaa ja sitä on kiva tonkia. Joskus jopa lapion kanssa, tai muiden hiekkalelujen avulla.


Laatikon kannet taittuvat pieniksi penkeiksi, mitkä ovat varmasti kivat sitten kun poika on vähän vanhempi. Nyt ne ovat vain hauska kiipeilypaikka, mikä ei tietenkään ole äidin mielestestä ihan yhtä kiva juttu kuin pojan mielestä...


Yksi pieni tuunaus täytyy tälle leikkipaikalle vielä tehdä. Paikka on nimittäin melkoisen aurinkoinen, eikä varjoa löydy oikein mihinkään kellonaikaan. Niinpä ajatuksissa on ollut hankkia sellainen iso aurinkovarjo, jota voi siirrellä aina sopivaan kohtaan. Näillä helteillä ei haluaisi että poika ihan paistuisi vaatteisiinsa tai vaihtoehtoisesti pala auringossa... 


Kertakaikkisen kannattava hankinta kyllä tämä! Nyt äidilläkin on aikaa tonkia puutarhaa, kun poika viihtyy leikeissään. Eikä hiekka juurikaan maistu enää pojalle, ilmeisesti muutama syöntikerta riitti. Kiviä kyllä mielellään vielä järsittäisi, mutta eikös sekin vaan lisää vastustuskykyä... ?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin