Onko toisen kanssa helpompaa?

 Väistämättä tulee vertailtua esikoisen ja tämän pienimmän vauva-aikoja - miten nukuttiin, miten kasvettiin, millaiselta se tuntui äidistä ja isästä. 

Ollaan puolison kanssa naureskeltu sitä, että esikoisen kanssa tuntui kaikki vaiheet kestävän kauemmin ja niistä stressasi enemmän. Jos olisit kysynyt ennen juniorin syntymää, kuinka kauan esikoisen napatynkää piti puhdistella ennenkuin se irtosi, olisi vastaus ollut jotain kolmen ja neljän viikon väliltä. Totuus lähenteli ehkä vajaata kahta viikkoa, jos sitäkään. 

Olin aivan varma, että esikoisen kanssa käytiin painokontrolleissa vähintäänkin puoli vuotta - tarkistin neuvolakortista, ja ensimmäisen kuukauden ajan käytiin kerta viikossa neuvolassa. 

Tämän pienen uuden elämän kanssa on saanut ihmetellä siis myös sitä, että mitenkäs tämän nyt sujuu jotenkin sujuvammin. En ole stressannut vauvan syömisistä, enkä siitä miten se oma maito ei pelkästään riitä. En ole stressannut kasvamisesta - eikä siitä kyllä ole tarvinnutkaan stressata, sillä lapsi on saanut painoa oikein hyvin ihan alusta alkaen. Johtuen osaksi myös siitä, että jo sairaalassa oli annettava lisämaitoja kun vauvan sokerit laskivat liikaa. 

Olen ihmetellyt myös sitä, miten hyvin tämä vauva nukkuu. Mielessäni esikoisen vauva-aika oli jotenkin vähäunista, mielessä vain sellaiset yöt, jolloin heräiltiin tunnin välein. Vaan nyt kun lueskeli tästä blogista päivärutiineista esikoisen kanssa tässä samassa ikävaiheessa, niin yöunen määrä kuulostaa ihan samalta. Nyt se vain tuntuu paljolta. Tämä kaveri siis nukkuu hyvänä yönä klo 22-04 yhtäsoittoa. Ei voi valittaa! Päiväunia vedetään ilolla myös, varsinkin kuistilla vaunuissa saattaa hyvinkin mennä neljä tuntia. 

Olin lievästi huolissani siitä, miten pärjään ne päivät ainoana aikuisena kotona, kun vanhempi poitsu ei ole tarhassa. Mutta hyvinhän meillä on mennyt! Vaikka voisi kuvitella että reilu viisivuotias energinen poika ja 2kk hyvin tiiviisti äitiä tarvitseva poika veisivät kaiken jaksamisen, olen itseasiassa jaksanut tosi hyvin. 

Taidan taputtaa itseäni hennosti olalle. Hyvä minä!

Lapsissa on eroja, vanhemmissa on eroja ja äidiksi kasvaminen voi luoda hyvinkin samanlaisista vauvoista hyvin erilaisen kokemuksen. Olen nyt viisi vuotta vanhempi, viisi vuotta kokeneempi ja stressaan huomattavasti vähemmän siitä, pilaanko lapseni. Luen huomattavasti vähemmän hyviä vinkkejä ja neuvoja siitä, miten lasta tulisi hoitaa ja kasvattaa. Luota huomattavasti enemmän siihen, että kyllä me puolison kanssa osataan ja kyetään. 

Minun tapauksessa siis voin sanoa että toisen kanssa on helpompaa - vaikka välillä tuntuu että edelleen sen ekan kanssa välillä tuskaillaan... :D