Siirry pääsisältöön

Fysioterapiaa

Meillä käytetään tässä perheessä fysioterapian palveluita. Perheen äiti kävi ensimmäisen kerran fysiossa joskus 33-vuotiaana ja poika vähän vajaa nelikuisena (sitä en tiedä, milloin isukki kävi ensimmäisen kerran). Äidinkin olisi ehkä kannattanut aloittaa vähän aikaisemmin... Nimim. Selkävaivainen

Pojalla ei mitään suurempia ongelmia ole, laittoivat kuitenkin 3kk-neuvolassa lähetteen ihan vain varmuuden vuoksi. Poika suosi silloin todella paljon oikeaa puolta, ja oli sinne suuntaan kovasti mutkalla joskus ihan nostettaessakin. Tuo oli jo ehtinyt vähetä ennen varsinaista fysiokäyntiäkin ihan luonnostaan. 

Fysioterapeutilla käynti oli ihan hauska ja hyvä juttu. Fyssari leikki pojan kanssa ja nosteli eri tavoilla, testaili liikkuvuutta ja jämäkkyyttä jne. Testaili pään kääntymistä eri suuntiin, ja hyvinhän tuo jo ympärilleen katselee, toisin kuin vielä pari viikkoa sitten. Joskus kuulemma voi olla solisluussa jotain ongelmaa, jos lapsi ei lainkaan katso toiselle puolelleen. Meillä ei onneksi ollut siitä kysymys, ja asia oli ratkennut itsekseen ajan kuluessa.
Meidän pojalla on kuulemma tapana "oikoa" itseään. No se on huomattu! Hoitopöydällä ollessa mahaa nostetaan ja peppu todellakin nousee tasosta, jalat on tikkusuorana. Samaa tehdään sylissäkin. Selkä on vahva ja koko yläkroppaa nostetaan vahvasti ja paljon mahallaan ollessa sekä myös sylissä olkaa vasten kannettaessa.

Saatiin ohjeita millä tavoin nyt sitten kannattaa kannella ja leikkiä jne. Sitteriä suositeltiin (ja me kun oltiin vähennetty siinä istumista ihan minimiin, ettei selkä mene...), leikkimistä kyljellään (hah, mitenhän se onnistuu... Poika ei viihdy kyljellään), sekä sylissä sitten enimmäkseen naama menosuuntaan kantamista sellaisessa istuvassa asennossa. Tarkoitus on, ettei sitä selkää kokoajan ojenneltaisi "ulospäin", vaan välillä oltaisi "lysyssä" selkä pyöreänä. Pitäisi kuulemma auttaa sitten kääntymisharjoituksiinkin.

Mitään ei siis ollut vialla, mutta vähän voi muuttaa asentoja toisenlaisiin jotta vältyttäisiin virheasennoilta ja seuraavat liikkumisen askeleet olisi kenties helpompia. Jee! :)

Joulukuussa sitten katsotaan, miten on onnistuttu ja onko "treeni purrut". 

Kommentit

  1. Ootko selkävaivojen kanssa ollut siis fyssarilla? Miten se auttaa? :D Nimim. hierojan palveluita käyttävä toinen selkävammanen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on pari välilevyä hintsusti pullistunut ja toinen niistä vähän revennyt, ja sitä kautta sitten fysiossa käynyt vanhaa vaivaa hoidattamassa. Hierontaa sielläkin, jonka jälkeen erilaisia venytyksiä ja liikeratajuttuja. Kyllä ne käynnit auttoi, varsinkin jos muisti tehdä niitä "kotiläksyjäkin"... Valitettavasti ne venytykset ja lihasliikkeet tulee mieleen vasta sitten kun se selkä on taas jo vähän liian kipeä.. :P

      Poista

Lähetä kommentti

Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin