Hulinointiako?

Olen paljon kuullut puhuttavan vauvojen hulina-ajoista, eräänlaisista levottomista kausista tietyissä kehitysvaiheissa. Alkuun mietin, että mitenhän nuo nyt sitten eroavat ilmavaivoista, mutta nyt luulen jo tietäväni mitä tuolla hulinoinnilla tarkoitetaan.

Meillä mitä ilmeisimmin hulinoidaan.

Se alkoi ensin kuin varkain, pojan oli hiukan vaikeampi rauhoittua nukkumaan kuin aikaisemmin. Unet saattoivat myös keskeytyä herkemmin. Nyt ollaankin siinä pisteessä, että illalla huudetaan nälkää ja väsymystä vaikka maitopullo on siinä suussa ja unikin tulisi jos vai laittaisi silmät kiinni ja vetäisi syvään henkeä. Kun uni sitten tulee, se keskeytyy heti kun tutti tippuu suusta tai vähän pierettää tai muuten vaan... Alkuyöstä sitä tapahtuu n. 30min-1h välein. Syömisen jälkeen on jonkinlaisen väsytystaistelun tulos, että saa pojan takaisin omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Sylissä kyllä nukkuu, mutta sillä sekunnilla kun pää osuu patjaan alkaa huuto. Onneksi poika on vielä nukkunut yöllä myös sen kolmisen tuntia yhteen soittoon, muuten tässä alkaisi äitikin olla aika hulinoissa. Viiden tai kuuden aikoihin kuitenkin herätään, muka pirteänä, höpöttelmään ja naureskelemaan. Viimeistään kahdeksalta tulee taas uni, ja sitä riittää ehkä tunnin tai puolitoista.

Toivoisin todella että tämä pian rauhoittuisi, sillä kaipaan niitä viiden tunnin yhtämittaisia unijaksoja. Sitä huomaa jo olevansa paljon kärsimättömämpi ihminen kuin normaalisti tämän kukkumisen seurauksena. Tuntuu, että pinna kiristyy heti, jos jokin ei mene niinkuin on suunnitellut. Asiat ottavat enemmän aivoon, mutta samalla sitä on myös herkempi - surullisia uutisia, tv-sarjoja tai leffoja ei voi nyt katsoa ilman kyyneleitä. 

Lapsen hulinat on sellainen äitiyden kestävyyskoe. Ja samalla tässä kokoajan mietin, että joissain perheissä herätään joka yö syömään tunnin tai kahden välein. Miten ihmeessä ne äidit jaksavat? 

  

Kuvassa sisäinen olotila pahimpina hulinapäivinä.