Hätsiuh!

Taas ollaan oltu uuden äärellä. Koin ensimmäisen flunssan äitinä. 

Äitien arvostus nousi omissa silmissäni taas ihan uudelle tasolle. Sairaslomalle kun ei tästä hommasta oikein voi jäädä vaikka kuinka olisi kuumetta, nenä tukossa, kurkku kipeä ja yskä. 

Onneksi "töitä" voi kuitenkin järjestellä niin, että jotenkin jaksaa. Vaipanvaihdot ja syötöt nyt menevät sillä omalla tahdillaan kuten muutoinkin. Leikkimiset muuttivat muotoaan. Laululeikit vähenivät, muttei täysin poistuneet, tässä Spotify oli hyvänä apuna. Kun ei äidiltä tule ääntä, löytyy lauluja kuitenkin muualta! Muut leikit lattialla onnistuvat kätevästi niin, että äiti pötköttelee itsekin siellä lattiatasolla helistimiä heilutellen. Onneksi tuo poika viihtyy lelujensa kanssa monesti myös itsekseen.

Vaunulenkit jäivät myös pois päiväjärjestyksestä toviksi. Mutta ulkoilmaa saa ottamalla päivätorkut vaunujen ollessa kuistilla (kuistin ovi auki ulos).

Jotenkin myös vaikutti vähän siltä, että tuo poika vaistosi äidin väsymyksen. Niinpä tykkäsi itsekin ottaa vähän pidempiä päikkäreitä ja viihtyi sitterissä. 

Ja ne kotityöt. No nehän voi jättää hyvällä omallatunnolla kokonaan pois! Kyllä ne pyykit ja tiskit odottavat sitä hetkeä, kun on vähän enemmän voimia. Olkoon huusholli yhtä räjähtäneen näköinen kuin mikä on oma vointi ja fiilis... ;) 

Ainoa mikä on huolettanut tässä, on se, ettei tuo poika vaan saisi samaa tautia. Onneksi näyttää kuitenkin siltä, että ei vielä ainakaan ole sen suurempaa kuin sitä iänikuista nuhaa. Tämä poika on ollut räkäinen melkein syntymästään saakka... Luulen että ensimmäinen sanakin tulee olemaan joko "räkä" tai "terveydeksi!"