Siirry pääsisältöön

Puurolleee!

Pojalle tuli 5kk täyteen ja me saimme luvan alkaa opetella aamupuuron syöntiin! Kuukauden verran on poika saanut aamulla ja illalla velliä, jotka monen mielestä ovat aika turhakkeita, mutta meillä ne toimii varsin hyvin kun poika syö korviketta muutoinkin. Vellihän on tavallaan vain maustettua korviketta, vähän paksumpaa ja täyttävämpää. (Äidinmaito olisi se ravinteikkain ja paras aamuvelli, mutta meillä loppui tissimaidon syönti siinä hipaista vaille 4kk iässä.. Ei tullut riittävästi pojan tarpeisiin).

Aloitimme kaurapuurosta. Tähän on kuulemma sellainen ohje, että viljoihin kannattaa totutella aakkosjärjestyksessä. Kaura, ohra, ruis ja vehnä. Siinä mennään vatsaystävällisimmästä päästä siihen vaikeimmin sulateltavaan. 

Tähän väliin pientä ihmettelyä vauvapuurojen koostumuksesta.
Miksi ihmeessä niihin (esim. Piltin) vauvoille suunnattuihin kaurahiutaleisiin pitää sotkea sitä vehnääkin sekaan? Eihän siinä ole mitään järkeä... Ja lopulta ne "vauvaryynit" onkin kyllä melkoisia turhakkeita. Ostin ihan tavallisia pikakaurahiutaleita ja surautin blenderillä vähän pienemmiksi hitusiksi, ja nyt on pojalla omat puurohiutaleet.

Vähän yllätyin siitä, kuinka hyvin puuro meni alas heti ekalla kerralla (ja tokalla ja kolmannella). Poikahan taitaa tykätä siitä! Olen laittanut vielä pienen satsin marjasosetta tai luumusosetta puuron kylkeen, ja Ai että on hyvää! Ei ole äitiinsä tullut poika tässä asiassa. Minä en saa kaurapuuroa alas, en sitten millään. Neljän viljan puuro kyllä menee ja siihen aion pojankin sitten lopulta opettaa. Onhan se kätevämpää tehdä samaa puuroa koko konkkaronkalle kuin keitellä jokaiselle erilaista. 


Lautanen tyhjänä. Kukapa sitä muistaa ottaa kameraa esille kun ruokailu on alkamassa ja pojalla huutava  nälkä. ;)  Tuo lusikka osaa muuten kertoa onko ruoka liian kuumaa.. Kaikkea ne nykypäivänä keksii!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuo...

Taisteluni - karstaa vastaan

Ensin luulin, että pojan pää on älyttömän kuiva. Sitten ajattelin, että siinä on joku "sieni".. kunnes luin jostain, että vauvojen päähän saattaa muodostua karstaa. Se muistuttaa vähän jotain haaleaa kaurahiutaletta tai rupea, ja muodostuu kuolleista ihosoluista ja rasvasta. Karsta on vaaratonta, vaikka näyttääkin inhalta. Periaatteessa karstaa ei tarvitse hoitaa, ellei se lasta häiritse. Tässä tapauksessa se häiritsi ainakin äitiä sen verran paljon, että päätin päästä siitä eroon. Lisäksi näytti vähän siltä, etteivät hiukset päässet kasvamaan niillä alueille joissa karstaa oli kovasti. Tutkin internetin syövereitä, ja otin kokeiluun usein toistuneen neuvon. Vauvaöljyä päänahkaan n. tunti ennen kylpyä. Hyvä pään pesu kylvyssä ja sitten harjaus äitiyspakkauksessa tulleen harjan kanssa. Karsta kuoriutui todella hyvin! Päätä oli harjailtu muutenkin aina pesun jälkeen, mutta karsta ei tuntunut pelkästään harjailemalla irtoavan. Öljy pehmitti sitä sen verran, että alkoi ir...