..kohta oot vainaa? No ei sentään, mutta aika "toinen jalka haudassa" -olo on välillä pilates-tunneilla, olen rapakunnossa!
Aloitin syksyllä, n 2kk synnytyksestä, käymään joka viikko pilateksessa. Ihan vaan pitääkseni kropan ja pään kondiksessa. Valitettavasti musiikki on aina pelastanut minut liiemmältä liikunnasta, kuten sanonta kuuluu, joten jo nuo perusteet tuntuvat välillä aika haastavilta mulle. Se on kiva tunne, kun eläkeikäinen mamma vetää vatsalihaksia kuin vettä vaan, ja minä puuskutan vieressä.
Olen käynyt perjantaiaamun tunneilla, ja pojan isovanhemmat ovat olleet poikaa kaitsemassa aina sen aikaa. Se on kyllä iso kiitollisuuden aihe! Jaksavatkin joka viikko ajella tuolta 30km päästä lapsenlikaksi, on mulla ihanat vanhemmat :) Välillä tekisi mieli jättää menemättä, varsinkin jos takana on erityisen huonosti mennyt yö.. Mutta aina olen saanut jostain sen sysäyksen, että lähden kuitenkin. Välillä kyllä mietin, että tuntuuko ne liikkeet joskus siksikin raskaammilta, kun on univajetta kropassa..
Noh, jokatapauksessa. Koska käyn arkipäivänä klo 8.30 alkavassa ryhmässä, on siellä suurin osa minua iäkkäämpää väkeä. Sopii mulle. Ei hävetä ihan niin paljoa mennä sinne tukka pystyssä, pussit silmien alla ähkimään.
Tänään kyllä mietin, että kyllä nuo mummot varmaan säälii minua. Nuori nainen, muttei jaksa muutamaa vatsalihasta tehdä ilman taukoa ja reidet näyttää olevan ihan makaroonia.
Ehkäpä keväällä jo jaksan!
Jaksan, tai en, mutta kyllä tuollainen oma harrastus tekee päänupille hyvää. Suosittelen kaikille äideille, jos se vain on mahdollista, ottamaan edes sen tunnin viikossa täysin omaa aikaa (sellaista mikä antaa muuta ajateltavaa tai tyhjentää pään vauva-arjesta). Ja mielellään jokin aikataulutettu säännöllinen juttu. Muuten se jää helposti sitten sinne "no ehtiihän sitä myöhemminkin"-osastoon.
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)