Siirry pääsisältöön

Sosetta siellä, sosetta täällä ja vähän jopa suussakin!

Vaikka maidolla pääsee pitkälle ja se sisältää kaiken sen mitä vauva tarvitsee, niin jossain kohtaa koittaa se hetki että jotain kiinteämpääkin olisi hyvä syödä. Vielä siihen hetkeen on aikaa, mutta neuvolassa "annettiin lupa" jo maistella pikkuhiljaa erilaisia makuja soseiden muodossa.

Niinpä tuossa joku aika sitten keittelin yhden bataatin, soseutin sen pienessä määrässä keitinvettä ja pakastin jääpalamuoteissa. Nyt on noin viikon verran maisteltu bataattia n. teelusikallinen päivässä. Ennen tarjoilua olen sekoittanut bataattiin vielä vähän korvikemaitoa, jotta koostumus on vähän perunamuussia vetelämpää. 


Ilmeet ovat olleet näkemisen arvoisia. Alkuun kulmien kurtistusta, "mitäs tämä nyt on, joku uusi leikki vai?". Sitten hämmennystä, hämmästystä, hymyä, naurua ja loppuun vähän itkua kun lusikka ei enää tulekaan suuhun. Poika on ollut siis todella kiinnostunut tästä uudesta ruokamuodosta. Ja lusikka on ihan pop! Se otetaan omaan käteen eikä siitä tietenkään haluttaisi päästää irti.

Parina viimeisenä päivänä on sosetta kadonnut enemmän suuhun kun ruokalappuun, taisipa eilen olla jopa vähän vatsavaivaakin kun lähes koko jääpalamuottikökkäreellinen meni alas (ja lisääkin vaadittiin, vaan ei annettu). Pitänee vaihtaa mössöä, seuraavana on vuorossa peruna-porkkanasose. Mies osti jo lisää jääpalamuottejakin säilömistä varten. Ne ovat muuten todella käteviä tässä vaiheessa, kun sitä sosetta ei kulu yhdellä kertaa paljoakaan.

Ja näitä soseita on äärettömän helppo ja vaivaton tehdä itse. Jopa tällainen kotitaloustaidoton sen osaa. Yhdestä bataatista tuli sosetta aivan järjetön määrä, sitä syödään varmasti vielä joulunakin. Melkein saman verran saa sitten varmasti yhdestä isosta perunasta ja isosta porkkanasta.
Ohje on: keitä pehmeäksi, soseuta esim. sauvasekoittimella tai painele sihdin läpi, lisää vähän keitinvettä, pakasta. Sulattamiseen jälkeen voi sekaan laittaa vähän äidinmaitoa tai korviketta. Tarjoile maidon kera. 



Bon apetit!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin