Siirry pääsisältöön

Lallallaaa, laulattaa!

 Olen nauttinut äitiydessä siitä, että on saanut laulella lastenlauluja "hyvällä omallatunnolla" ja sydämensä kyllyydestä. Musiikki on iso osa omaa elämääni, niinpä siitä väistämättä tulee osa tämän meidän pojankin elämää. Vähintäänkin siinä, että hän joutuu kuuntelemaan äitinsä jollotusta.

Musiikkikylvyt poika on aloittanut jo vatsassa ollessaan. Työhöni kuuluu melko paljon erilaista musisointia ja konsertteja, laulamista ja soittamista. Lisäksi keksin kokeilla, oppisiko poika tunnistamaan jonkun kehtolaulun jos sitä päivittäin hänelle laulaisin jo mahassaoloaikana. Niinpä lauleskelin kotona ollessani monesti laulua "tuu,tuu, tupakkarulla" ja aika usein tuli lallateltua myös Suutarinemännän kehtolaulua (piupalipaupali). Voi olla että kuvittelen, mutta mielestäni nämä kaksi laulua ovat rauhoittaneet tai riemastuttaneet poikaa eniten myös nyt myöhemmin. (Mielestäni aika kivat versioinnit näistä kappaleista ja monesta muustakin löytyy levyltä "Lasten aarteita" 

Nuo vanhat laulut valikoituivat käyttöön varmasti siksi, että niistä muistin sanat ja sävelen hyvin ja niitä taisi myös oma äitini laulella minulle kun olin pieni. Samalla periaatteella on tulleet käyttöön myös lorut ja leikit.. Ei siis mitään uutta auringon alla! Lisäksi on hirmuisan kätevää, että myös isovanhemmat osaavat nämä samat lorut ja leikit kun ovat lasta hoitamassa ;) 

Loruja:

Aurinko, aurinko lettuja paistaa
Hauska on auringon lettuja maistaa
Kiipeän puuhun, pistelen suuhun
Loput voi heittää ukolle kuuhun.
Sitten menen nukkumaan
Pikkuinen mahani pullollaan.

Paka paka pullaa
Leivon leivon leipää
Pistän voita päälle
Sokeria alle
Sitten pikku suukkoon!

Harakka huttua keittää
Hännällänsä hämmentää
Antaa tuolle
Antaa tuolle
Antaa tuolle
Antaa tuolle
Tuolle ei jäänytkään! (Pieni kukkahattutäti minussa muuttaa tämän lopun usein muotoon "ja tuollekin antaa!" :D)

Jotain uuttakin täytyy opetella, ettei itse kyllästy. Niinpä tilasin kirjakaupasta Vauvan vaaka nuottikirjan, pitäähän vauvakerholaulut opetella! Lauluista tehtyä cd:tä en vielä raaskinut ostaa, eikä meillä ole alakerrassa edes soitinta jolla sitä soitella, joten äidin laulu ja soitto saa riittää! Ainakin alkuun. Tulisipa myös vaikka iTunesiin myyntiin tuo levy, niin sille löytyisi enemmän käyttöäkin. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin