Siirry pääsisältöön

Unikaveri

Pojalle on ehtinyt jo muodostua päiväunilla tärkeä unikaveri, sellainen pehmeä unirätti jolla on pingviinin pää. Taisi olla se kuulu Pingu. Tuo uniriepu on kaverilta saatu kun hän kävi katsomassa poikaa sairaalasta kotiuduttuamme.

Mitenkään tarkoituksella ei olla poikaa uniriepuun opetettu. Se vaan sattu olemaan sopivasti aina siinä käden ulottuvilla, että se oli helppo heittää peitoksi pojan vatsalle. Alkuun riepu tosiaan oli pojalle niin iso, että toimi varsin hyvin sellaisena kivana peittona, sittemmin se on ollut viihdykkeenä unta odotellessa. Pingua on kiva "metsästää" käsillään ja pehmeää riepua mukava tunkea suuhun.


Nykyään poika kokoaa rievun  syliinsä ja halaa sitä tiukasti unen tullessa. Jos Pingua ei ole sylissä, ei se unikaan tahdo tulla niin helposti. Poikkeuksena yöuni omassa pinnasängyssä, siellä ei unileluja ole tarvittu lainkaan. 

Lueskelin hiukan netistä, mikä se unilelun taika oikein on. Kasvatustieteessä kertoillaan, että unilelun rauhoittava vaikutus perustuu sen tuomaan turvallisuuden tunteeseen. Se on ikäänkuin vanhemman korvike tai "uloke". Jotain josta pitää kiinni. :) Hyvä unilelu on kuulemma pehmeä, hiljainen, eikä sisällä irtoavia osia. No sen sanoo varmasti jokaisen maalaisjärkikin. 

Itsellä on ollut lapsena moniakin unileluja, pupuja, nalleja ja muita kpehmokavereita, ja itseasiassa vielä aikuisenakin tykkään halata tyynyä nukkuessani. Unilelu ei kuitenkaan ole kaikille mitenkään välttämätön, moni lapsi on pärjännyt ja pärjää vallan mainiosti ilman sellaista! Ja onhan se niinkin, että jos mikään lelu ei kehity rakkaaksi unentuojaksi, ei käy niitä ikäviä vahinkoja kun sellainen sitten joskus katoaa ja samalla kertaa ne unetkin...

Millaisia unileluja teillä, tai teidän lapsilla on ollut?

Kommentit

  1. Pitäisipäs itsekin kaivaa pojan uniriepu käyttöön! Meillä on lahjaksi saatu leijonariepu, joka on jäänyt ihan unohduksiin. Eihän tuo pakollinen kapistus tosiaan ole, mutta voisi kokeilla auttaako se rauhoittumaan. Yöaikaan pojalla on pinnasängyssä vieressään harso, johon olen tartuttanut omaa hajua nukkumalla välillä sen kanssa, ideana, että äidin haju vieressä auttaisi nukkumaan paremmin mutta tiedä sitten toimiiko... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota pitäisikin kokeilla - äidiltä tuoksuva riepu/harso tms. Meillä on yöunet muuttuneet nyt viimeisen viikon-kahden aikana kokoajan vähän levottomimmiksi. Tuntuu ettei poika enää osaakaan nukahtaa itsekseen kun herää yöllä johonkin muuhun kuin nälkään.

      Poista

Lähetä kommentti

Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin