..siksi onkin mukava järjestää uuden elämän kunniaksi pienet kekkerit lähimmille ihmisille. Meillä vietetään kastejuhlaa ensi sunnuntaina, samalla julkistetaan pienen pojan nimi.
Nimen kertomisesta on monenlaista tapaa ja tyyliä. Itse mietin, olisiko nimi pitänyt kertoa jo heti kun se päätettiin. Olisihan ollut helpompaa, kun olisi heti voinut suvun kuullen käyttää pojan omaa nimeä, eikä "pojitella". Äitini kuitenkin toivoi, että nimi olisi salaisuus kasteeseen saakka, lienee sellainen tapa ja tottumus meidän suvussa, että juhlassa sitten jännitetään mikä nimi sieltä tulee.. (Ja kuiskutellaan ja supistaan sitten nimen sanomisen jälkeen, että "mikäs se olikaan, kun en ihan kuullut"). Kummeille kerrottiin nimi jo ennakkoon, käytännön syystäkin. Jotkut halusivat kaiverruttaa lahjaansa nimen, ja on kätevämpää tehdä se jo oston yhteydessä kuin sitten erikseen myöhemmin.
Mitään valtavaa spektaakkelia ei ole luvassa. Noin parikymmentä ihmistä on kutsuttu, ja ilmeisesti kaikki pääsevät paikalle. Vietämme juhlaa kahvittelun merkeissä läheisessä seurakuntatalossa, kotonakin olisi ollut kiva, mutta meillä on niin pienet tilat että olisi tullut ahdasta.
Kummitätini tekee juhlaan herkullisen kakun (hänellä on siihen hommaan erityinen lahja) ja voileipäkakut on tilattu tutusta pitopalvelusta. Vähän keksiä ja karjalanpiirakkaa siihen sivuun, niin eiköhän sillä pärjätä. Mitään en ajatellut tehdä itse. Toisen kummitätini pyysin apuun kahvien ja kuppien laittoon ennen juhlaa. Vielä pitäisi hankkia serviettejä ja ehkäpä jokin kaunis kukka-asetelma pöytää kaunistamaan. Kynttilät ja kastemalja ovatkin seurakunnan puolesta. Vielä ajattelin tuunata pojalle oman vieraskirjan, johon voisi juhlien vierailijoiden tervehdysten lisäksi kerätä tulevaisuudessa erilaisia muistoja elämän varrelta.
Poika on kasvanut niin valtavaa vauhtia, että alkaa jo epäilyttää mahtuuko kastemekkoa hänen päälleen. Kastemekko on miehen suvussa kulkenut jo 1800-luvun puolelta lähtien. Se on kaunis, mutta siro... Pitänee kokeilla vielä ennen sunnuntaita, miten se istuu. Toinen kastemekko löytyy sitten kyllä veljeltäni, ja se on hiukan uudempaa tuotantoa ja siten myös isompi.
Ostin viikolla myös sellaisen vähän siistimään bodyn ja haalarihousut, mitkä voi vaihtaa pojalle päälle sitten kastehetken jälkeen. Nekin ovat kokoa 56, ja se koko alkaa nyt olla jo aika nafti... Toivottavasti menee vielä sunnuntaina nekin, ettei tarvitse pähkäillä enempää vaateasioiden kanssa.
Mutta jaa.. Entäs ne omat vaatteet. Vaikka raskauskilot ovat suurimmaksi osaksi lähteneet, niin jostain syystä mitkään vanhat alaosat eivät sovi. Ehkäpä jokin vanha mekko mahtuisi, niin ei tarvisi lähteä paniikissa vaatekauppaan itseänikään takia!
Jännä juttu kyllä, että odotan ihan ilolla näitä juhlia. En yleensä ole mikään juhlien järjestäjä ja vaikka mielelläni kyllä osallistun muiden juhliin, omia harvemmin pidän. Jotenkin se on eri asia tämän pojan kohdalla, mielelläni järjestän ja pidän juhlia hänelle. Isommatkin kekkerit olisi voineet olla, vaikka ihan kavereillekin avoimet, mutta sellaisia olisi pitänyt suunnitella ja järjestellä hiukan enemmän ja silloin aikataulu olisi venynyt. Kaste suositellaan pidettävän syntymästä kahden kuukauden sisällä ja tämän viikon lopussa tämä meidän poika on jo seitsemän viikkoa vanha. (Tokkopa silti muutaman päivän heitto mitään merkitsisi)
Tänään päästään pohtimaan papin kanssa kastehetken sisältöä. Pitäisiköhän miettiä jo laulut valmiiksi...? Onko "Ystävä sä lapsien" voittanutta yhteislaulubiisiä tähän hetkeen?
Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen sopisi noin muuten hyvin, mutta sitä voi kyllä sitten kuunnella muutenkin, eikä se oikein taivu yhteislauluksi (ja vaatisi säestyksen). Eikä tunnu oikein luontevalta kuunnella porukalla musiikkia levyltä kaikessa hiljaisuudessa. Ehkäpä joku voisi lausua siitä pätkän runona? Minulla kyllä hanat aukeaa ihan vain jo ajatellessani niitä sanoja... *snif*
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)