Havahduin tässä päivänä eräänä, että olen elänyt vailla aikatauluja nyt jo melkein kaksi kuukautta. Melkeinpä ainoat sovitut (kellonaikaa myöten) menot ovat olleet neuvolakäyntejä. Ja kuinka hienoa on ollut seuraavaa neuvola-aikaa sovittaessa sanoa: "se aika käy oikein hyvin, ei meillä ole mitään sovittuja menoja", ilman että tarvitsee edes tarkistaa mitään kalenterista!
Ja tätä herkkua on luvassa (jos niin itse haluaa) ensi kesään asti! Kuinka huimaa! Toki kaikenlaisia menoja voi suunnitella ja sopia, mutta se on kuitenkin eri asia kuin aktiivinen työelämä täysine kalentereineen. Oma työni kun on työajatonta, niin päivät venyivät usein 12 tuntiin eikä mitään pysyvää/toistuvaa aikataulua ole. Olin täysin kalenterin varassa, ja oli vaikea muistaa edes yhden päivän menoja saati koko viikon aikatauluja. Nytpä saavat aivot levätä sillä saralla.
Ja täytyy myöntää, että tuskinpa vauva-arjessa juurikaan aikatauluja muistaisi tässä univelassa. Esimerkkinä kerrottakoon, että tuli käytyä jo kerran vääränä päivänä neuvolassakin, vaikka se oli viikon ainoa sovittu meno. Kellonaika oli kyllä oikea! :)
Eipä tässä paljoa kelloa enää tarvitse. Pitäisiköhän se heivata tuosta seinältä pois kokonaan? Kalenterin voisi seinällä pitää ihan vain, jotta muistaa ne neuvolat ja tietää suurinpiirtein missä kohtaa vuotta ollaan menossa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)