Tänään koitti se päivä kun isiltä loppui kesäloma ja tuli töihinlähdön aika. Onneksi huomenna alkaa se huiman pitkä isyysloma (kokonaiset 18 arkipäivää, eli kolme viikkoa kun on kuusipäiväinen työviikko) sillä tämä yksikin päivä tuntuu olevan aikamoista hulabaloota tälle äipälle.
Ja onhan tämä ihana poika, mutta olispa myös ihanaa, jos nuo ilmavaivat hellittäisi ja uni ottaisi vallan.
Meillähän siis oli ihan loistava sotasuunnitelma rakenneltu. Oli vuorotettu yösyöpöttelyt ja ladattu pullotkin käyttövalmiiksi niin, että maksimoitaisi isän nukkumisaika niin että äitikin jaksaisi sitten vielä tulevan päivän kaksin pojan kanssa. Suunnitelma oli loistava! Eka syöttö (illan viimeisen puoli yhdentoista syömisen jälkeen) olisi siinä kahden-kolmen välillä niinkun aina, ja sen hoitaisi äippä. Toinen syöttö olisi sopivasti sitten juuri silloin kun isukki heräisi muutenkin töihin.
No eihän se mennyt niin. Kello yhdestätoista asti huudettiin mahakipuja tai muuten vaan väsymystä ja läheisyydenkaipuuta ja milloin mitäkin aina sinne yhteen saakka (ja siirryttiinkin pojun kanssa majailemaan alakertaan jotta isukki saisi edes hetken torkuttua). Sitten olikin nälkä ja koska äippä halusi nukkua edes vähän, niin oli tehtävä perusteelliset röyhtäytykset... Kakkakin tuli, no eikun pepun pesuun. Tuo pusauksen onnistuminen onneksi rauhoitti poikaa sen verran, että hän nukkui sen jälkeen peräti kahdesta puoli viiteen asti ennenkuin oli taas nälkä. En raaskinut herättää miestä, parempi että vain yksi meistä on zombi. Puoli kuudelta päästiin takaisin untenmaille, havahduin seiskalta siihen kun mies lähti töihin ja kahdeksan jälkeen poikakin taas heräili itkemään nälkäänsä.
Kello lähestyy nyt yhtätoista ja mehän ei olla nyt sitten nukuttu lainkaan. Itkua taas on riittänyt, ilmeisesti aina joku ilmakupla sinne mahaan jää, vaikka miten yrittää röyhtäyttää. Mahakipuitku muuttuu sitten jossain vaiheessa nälkäitkuksi, kun vaan aina tietäisi että missä vaiheessa!
Olisipa kiva jos tämä meidän auringonpaiste tänään jossain vaiheessa pääsisi uneen kiinni. Äitikin saisi käytyä suihkussa ja päällensä jotain säädyllistä vaatetta. Aamupalan sentään sain tehtyä ja jopa syötyä poika olkapäällä, se onkin jännä miten omat taidot tässä kehittyy. Aika paljon saa tehtyä yhdellä kädellä ja neljän kilon (sätkivä) paino olalla.
Päivän rauhallisimmat hetket taitaa olla silloin kun poika on tissillä. Tässähän ehtii jopa blogitekstin pyöräyttää! Tässä hetkessä tuo paidan tekstikin on osuva jopa tänään... "Captain adorable"
Ja onhan tämä ihana poika, mutta olispa myös ihanaa, jos nuo ilmavaivat hellittäisi ja uni ottaisi vallan.
Mulle iski kauhee pakokauhu ku luin tämän! :D Oon ajatellut, että jään vauvan kanssa sitten kahdestaan kun isä menee viikon isyyslomapätkän jälkeen töihin, että isä pitää loput sitte myöhemmin. Mitään kesälomia tai muita ei ole. Ihan hirveetä, en mä tuu lainkaan pärjäämään! :D
VastaaPoistaKyselin kaverilta vinkkiä tuleviin päiviin ja hänellä oli miehen ekasta työpäivästä sama kokemus - "helvetti irti". Mutta sanoi että helpotti, kun pääsi heti aamusta tavallaan yhden askelen edelle. Pitää siis herätä ennen vauvaa jotta saa rauhassa syötyä oman aamupalan ja käytyä vessassa sekä laitettua päälle. Siitä se sitten lähtee vähän vähemmällä sählingillä käyntiin kun on itse valmiina... Luulen että toimii hyvinkin!
Poista