Siirry pääsisältöön

Puuhaa ja seurustelua

Meidän poju on nyt kolme ja puoli viikkoa vanha, aika tuntuu menevän nopeasti vaikka samalla tuntuu myös ihan kuin poika olisi aina ollut tässä meidän taloudessa. Kovasti ollaan ihmetelty, miten nopeasti poika kasvaa ja kehittyy. Kun ensimmäisellä viikolla elämä oli (sairaalassa) lähinnä vain syömistä ja nukkumista, niin nyt ollaan jo päivällä pitkiä pätkiä hereillä ihan tyytyväisenä maailmaa tarkkaillen.

Neuvolakortissa lukeekin jokaisen käynnin kohdalla että "tarkkaavainen poika", ja sitä tuo tuntuu olevan. Mielenkiintoista katseltavaa löytyy vähän jokapuolelta, ja vanhempien sekä muiden käsillä olevien ihmisten kanssa on kiva "seurustella" ilmein ja elein ja pienin äännähdyksin. Poika tykkää kun hänen kanssaan jutellaan ja ollaan vuorovaikutuksessa.

Me ei oltu etukäteen hommattu mitään aktiviteettileluja tai katseltavaa vauvalle, ja totta puhuen en ajatellut että sellaisille olisi kovin äkkiä edes käyttöä. Mutta kun huomasimme että poika tykkää katsella värikkäitä asioita ja hymynaamoja iloisena ja tyytyisenä pitkiäkin aikoja, niin pitihän se sellainen leikkimatto hommata. Matossa onkin jos jonkinlaista ötökkää, ääntä, väriä ja toimintoa, siitä riittää iloa varmasti pidemmäksikin aikaa. Testikäyttö oli ainakin onnistunut, poika katseli ihmeissään kaikkia  "ötököitä", sekä seurusteli peilinkin kanssa. Saatiin monet hymyt todistaa kun yhdessä miehen kanssa vauvaa seurailtiin ja leikitettiin. Johan tuo poika alkoi vääntää itseään itse mahalleen ja kyljelleen (toimissaan vielä onnistumatta). Ehkäpä tällainen lelu myös kehittää erilaisia taitoja...?

Ihan parasta on kuitenkin vielä ihmisten kanssa kommunikointi. Ihmiskasvot ja -äänet viihdyttävät parhaiten ja ovat tuttuja ja turvallisia. Minusta tuntuukin, että meidän pojasta on kasvamassa varsinainen seuramies, sen verran mieluista on tuo keskusteleminen :) 

  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin