Siirry pääsisältöön

Neljä viikkoa

Neljä viikkoa on poika nyt ollut ilostuttamassa meidän maailmaa. Tähänkin lyhyeen aikaan on mahtunut paljon! Ensimmäiset päivät sairaalassa menivät tutustuessa ja sopeutuessa uuteen elämään. Äidillä ja isällä tunteet risteilivät syvästä onnesta pieneen paniikkiin/kauhuun. Osataanko, pystytäänkö, handlataanko?

Kotiin päästessä tuntui elämä asettuvan uomiinsa. Poika lähinnä vain söi ja nukkui, ja me vaihdeltiin välillä vaippaa. Ajattelin että, tämähän on helppoa! Kahden viikon ikäisenä alkoivat ajoittaiset vatsavaivat ja samalla karisi kuvitelmat helposta elosta. Eihän meillä enää ollutkaan niitä kahden-kolmen tunnin pätkiä "vanhempien omaa aikaa" jokaisen syötön välissä. Mutta oli enemmän sylittelyaikaa ja mahdollisuuksia lohduttaa... 

Kolmen viikon ikäisenä poika alkoi jo olla enemmän seuramies. Kovasti oli tarkkailtavaa ympärillä, ja varsinkin isän ja äidin kasvot kirvoittivat niitä ihania hymyjä esille. Pojan kanssa saattoi ihan keskustella! Ja mehän keskusteltiin... Ollaan molemmat höpötelty milloin mitäkin hassutuksia sekä lauleltu kaikki osaamamme lastenlaulut. 

Nyt on siis neljä viikkoa takana. On ollut leppoisia uneliaita ja hyväntuulisia päiviä, ja on ollut mahakipuisia, ärtyneitä ja itkuisia päiviä. Joskus on nukuttu pitkiä, lähes viiden tunnin yöunia, kun taas välillä on menty yö parin tunnin pätkissä torkkuen. 

Jännityksellä ja ilolla odotan, millaisia päiviä on vielä edessä ennen kuin saamme juhlia 1-vuotispäiviä! :)

Lisäys.. Nythän tuo poika tuolla tuhisee tyytyväisenä omassa punkassaan. Aamu alkoi iloisesti "maitoövereillä", jota seurasi ylimääräisen maidon "ylenanto" - kaaressa, suureellisesti, pitkin äidin selkää ja ympäri lattiaa - sen jälkeen onkin hyvä ottaa unta kaaliin! 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...
2 kommenttia
Lue lisää

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise
Lähetä kommentti
Lue lisää

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin
Lähetä kommentti
Lue lisää