Siirry pääsisältöön

Kuinkas se vatsa toimii?

Kysymys, joka kysytään sekä oikein iäkkäältä ihmiseltä tai sitten vauvaperheeltä. Noh, kyllähän se toimii... Joskus hyvin, joskus hyvin huonosti, siis vauvalla. Äidilläkin se toimii, mutta tämä äidin vatsantoiminta ei ole yhtä kiinnostavaa (vielä ainakaan neljäänkymmeneen vuoteen).

Pojalla alkoi vatsa kipristellä siinä kahden viikon ikäisenä, niinkuin ilmeisesti tapana on. Vatsaitkut alkoivat jo pari päivää ennenkuin ehdittiin mitään D-vitamiineja edes aloittaa, joten ne tuskin vaikuttivat asiaan paljoakaan. Monenlaista tippaa on otettu siitä lähtien tuon D-vitamiinin lisäksi. On rela-tippoja (maitohappobakteeri), joiden pitäisi auttaa vatsan toiminnassa. Näiden lisäksi hankittiin aika pian myös cuplatonia, jonka tehtävänä on pilkkoa niitä ilmakuplia pienemmiksi, jolloin ne eivät vaivaisi/itkettäisi niin paljoa. Alkuun tuntui ettei tipoista ole mitään hyötyä, itku vaan jatkui ja se ajoittui erityisesti iltaan. Jossain kohtaa taidettiin jo tulkita iltaitkut ihan vaan väsymykseksi. Vaan pikkuhiljaa itkut loppuivat ja alkoi seesteinen, iloinen ja hymyilevä kausi.

Mietin, mikä vaikutus tipoilla nyt sitten oli. Oliko apu vain siinä, että vanhemmilla oli tunne että jotain osattiin tehdä asialle. Vai oliko tipoista todellakin apua myös pojalle? Olisiko itkukonsertit loppuneet muutenkin jonkin ajan kuluttua?

Luulen että joku vastaus saatiin nyt kun kuukausia on pojalla jo kaksi. Cuplaton-tipat loppuivat kolme päivää sitten ja nyt loppuivat Rela-tipatkin. Itkuisuus on viimeisen kolmen päivän aikana lisääntynyt ja nyt näyttää taas ihan selkeästi siltä, että mahanpurut tätä pientä poikaa kiusaavat. On siís pistäydyttävä apteekkiin hakemaan lisää tippoja. Joku apu niistä taitaa olla.

Kommentit

  1. Mä oon suosinut D-vitamiini + maitohappobakteeri -tippaa, pääsee yhden pullon vähemmällä :) Cuplaton meinasi meilläkin lähteä kokeiluun 1–2kk iässä, mutta se jäi lopulta ostamatta, kun öinen vatsan kipristely alkoikin helpottaa itsekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin hommattiin nyt tuon Relan loputtua niitä yhdistelmätippoja, on tosiaan paljon kätevämpää. Ja kyllä tässä on taas epäilys herännyt siitä, että voipi olla ettei cuplatonia suuresti auta.. Kun maha vaivaa, niin se vaivaa antaa niitä tippoja tai ei (näköjään). Kakka tällä pojalla on joskus tiukassa, ja sitä itkeskelee, mutta vielä on ainakin joka toinen päivä tullut "paketti". Neuvolassa sanoivat, että voi hellästi laittaa kuumemittaria peräaukkoon, se usein auttaa. Tänään kokeilin, ja toimihan se. Kakka tuli ja poika taas rentoutui.

      Poista

Lähetä kommentti

Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin