Olin jo vähän asiaa stressannutkin ja itseäni soimannut laiskuudesta pottailun suhteen. Tuntui, ettei jaksanut vääntää pojan kanssa asiasta - kun eihän tuo energiapallo siinä jaksanut istua puolta sekuntia kauempaa. Ei, vaikka ympärillä olisi ollut kirjoja joita lukea.
Sitten yhtäkkiä...
Eräänä päivänä tässä hiihtoloman aikana, kun olimme isovanhempien luona kyläilemässä, poika muuttui mietteliään näköiseksi (mikä tarkoittaa monesti sitä, että kakka on tuloillaan). Kysyin, mennäänkö kokeilemaan mummin ja ukin pottaa? Talutin pojan sinne, annoin iPadin seuraksi ja poika istuikin mielellään potalle peliä pelaamaan. Siirryin itse pois pojan näköpiiristä ja pienen hetken päästä vessasta alkoi kuulua ähinää. Pottaan tuli kakka!
Poika sai kehuja ja taputuksia hienosta pottakakastaan, ja innostui itsekin hihkumaan ja toistelemaan "kakka, kakka!".
Seuraavana päivänä innoistuin sitten taluttamaan poikaa potalle aamulla ja ruokailun jälkeen. Ja taas - kakka tehtiinkin pottaan eikä housuun! Poika jaksoi istua potalla ja tehdä asiansa, ja se jälkeen hihkuttiin ja juhlittiin. Sama toistui vielä muutamana päivänä.
Ilmeisesti nyt osuttiin johonkin herkkyyskauteen tässä asiassa ja homma alkoi pelittää lähes itsestään. Toki ollaan potalla istuttu silloin tällöin ennenkin, mutta hyvin epäsäännöllisesti ja olipa tuossa kausi, kun potta aiheutti vain kamalan suuttumuksen eikä poika todellakaan suostunut edes istahtamaan sille.
Ihan vielä poika ei osaa itse pyytää potalle, tämä vaatiikin vanhemmilta tarkkaa silmää siitä, koska se kakka on tekemässä tuloaan. Aina se ei nimittäin osu heti ruokailun jälkeen tai unilta heräämisen jälkeen. Asiaa auttaa, jos vatsa ei ole ainakaan löysä...
Vaan kyllä on elämä nykyään yhtä juhlaa, kun päivittäin. saa juhlia kakka-asioita! Jeeee! *taputuksia*
Sitten yhtäkkiä...
Eräänä päivänä tässä hiihtoloman aikana, kun olimme isovanhempien luona kyläilemässä, poika muuttui mietteliään näköiseksi (mikä tarkoittaa monesti sitä, että kakka on tuloillaan). Kysyin, mennäänkö kokeilemaan mummin ja ukin pottaa? Talutin pojan sinne, annoin iPadin seuraksi ja poika istuikin mielellään potalle peliä pelaamaan. Siirryin itse pois pojan näköpiiristä ja pienen hetken päästä vessasta alkoi kuulua ähinää. Pottaan tuli kakka!
Seuraavana päivänä innoistuin sitten taluttamaan poikaa potalle aamulla ja ruokailun jälkeen. Ja taas - kakka tehtiinkin pottaan eikä housuun! Poika jaksoi istua potalla ja tehdä asiansa, ja se jälkeen hihkuttiin ja juhlittiin. Sama toistui vielä muutamana päivänä.
Ilmeisesti nyt osuttiin johonkin herkkyyskauteen tässä asiassa ja homma alkoi pelittää lähes itsestään. Toki ollaan potalla istuttu silloin tällöin ennenkin, mutta hyvin epäsäännöllisesti ja olipa tuossa kausi, kun potta aiheutti vain kamalan suuttumuksen eikä poika todellakaan suostunut edes istahtamaan sille.
Ihan vielä poika ei osaa itse pyytää potalle, tämä vaatiikin vanhemmilta tarkkaa silmää siitä, koska se kakka on tekemässä tuloaan. Aina se ei nimittäin osu heti ruokailun jälkeen tai unilta heräämisen jälkeen. Asiaa auttaa, jos vatsa ei ole ainakaan löysä...
Vaan kyllä on elämä nykyään yhtä juhlaa, kun päivittäin. saa juhlia kakka-asioita! Jeeee! *taputuksia*
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)