Siirry pääsisältöön

Räkäääääää!

Nyt on jääneet blogin kirjoittelut pienelle (?) tauolle, olen nimittäin oppinut tuossa lokakuun aikana mitä sanalla hektinen oikeasti tarkoitetaan.

Meidän perheen elämä koostuu tätä nykyä töistä/päivähoidosta, harrastuksista ja sairastelusta. Vanhemmat ovat olleet enemmän tai vähemmän terveinä (jotain pientä kurkun karheutta ja nuhaa lukuunottamatta), mutta poika on sairastanut enemmän. Hoidon aloituksen jälkeen on ollut nuhakuumetta, pitkittynyttä limayskää ja korvatulehdus, viikon verran oltiin terveinä ja nyt on taas kovasti kuumetta ja räkä valuu.

Vaatetusvinkki räkätaudissa olevan taaperon vanhemmille: ei kannata käyttää ainakaan mustaa, siinä räkä näkyy jotenkin erityisen hyvin. Ja sitä räkää tosiaan on jokapuolella. Kirjavista vaatteista se ei erotu niin hyvin. 

Tässä on tasapainoiltu sen kanssa, että milloin olla kotona lapsen kanssa, ja milloin voi viedä hyvällä omallatunnolla hoitoon. Meidän päiväkodin ohjeistus oli, että yksi kuumeton päivä riittää ja räkätaudissa tai yskässä voi muuten tulla "sellaisia räkänokkia nämä on täällä kaikki...". Ja onhan se niinkin, että jos nuha tai yskä olisi hoitoon viemisen este, niin meidän perheessä ei juuri töihin ehtisi.. Mutta enpä ihmettele, miksi päivähoidon alettua sitten sairastetaan urakalla.

Raskausaikana ottamani lapsivakuutus on myös osoittautunut erittäin kannattavaksi hankinnaksi. Kun omavastuu on verrattain pieni ja yksityisen lääkärin kulut suuret, on vakuutus maksanut nyt itsensä takaisin. Meidän alueella ei terveyskeskuksen lääkärille pääsy ole mitenkään helppoa, joten mielummin varaan suoraan ajan lastenlääkärille kun jonotan ensin hoitajalle ja sen jälkeen lääkärille kipeän lapsen kanssa. Ja tuo vakuutushan korvaa myös lääkärin määräämät lääkkeet. Suosittelen!

Lopuksi vielä täytyy sanoa, että vaikka toisinaan pojan energiaa ja touhuja katsellessa (ja perässä juostessa) sitä nousee mieleen toive siitä, että poika välillä hetken hengähtäisi, niin kyllä se vaan on surkeaa ja sydäntä raastavaa katsella pientä miestä, joka silmät vettä siristen ja nenä nuhaisena on aivan totaalisen poikki kovan kuumeen takia. Silloin ei tehdä muuta, kuin maata paikoillaan, oma unipupu kainalossa... Välillä kurjasta olosta väsyneesti itkahdellen.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meemi voi piristää sumuisintakin päivää.

Kun heräsin aamulla ruhtinaallisten kolmen tunnin unien jälkeen, ja silmiini osui tämä.. ..tuli mieleeni keräillä tähän blogiinikin itseä viihdyttäneitä meemejä. Jospa ne vaikka jonkun muunkin päivää piristäisivät. Hauskuushan piilee usein siinä, kuinka totta esitetty asia on. Näin on myös näiden lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvien meemien kohdalla.   Tämä kaveri seikkailee monessakin meemissä.. Esimerkiksi näissä: Kotiäitinä olosta löytyy jos jonkinlaista... No jos vielä muutama... Vanhemmuuden vaikeita päätöksiä.. Niitähän riittää, tässä yksi: Loppuun täytyy vielä tarkentaa, että viime yönä valvomisen syy ei löytynyt pinnasängystä (eikä äidin kainalosta), vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että uni ei vain millään tullut tämän äidin silmiin. Ainahan syy ei kyllä ole Nukkumatin...

Raskausdiabetes

 Niinhän siinä taas kävi, että myös tämän raskauden kohdalla tuli sokerirasituksesta diagnoosi raskausdiabeteksesta. Kuten edellisessäkin, oli aamun paastoarvo raja-arvoa korkeampi, muut arvot reilusti alle rajan. Ajattelin, että "eihän tässä mitään, näin kävi viimeksikin, mutta se hoitui vain sillä että mittaili sokeriarvoja säännöllisesti".  Poikaa odottaessa ei arvot juuri kotimittauksissa heitelleet, vaan pysyivät nätisti rajojen sisällä. Nyt kuitenkin kävi toisin. Joka aamu oli aamupaasto korkea, joskus vain 0.1, joskus 1.0. Mutta aina yli sen sallitun 5.4 (vai onko se 5.5). Sain ohjeita syödä runsaampi iltapala, jossa on paljon proteiinia ja vähän hiilihydraattia, ja mielellään nauttia se mahdollisimman myöhään. Ei auttanut, arvot pysyivät tiukasti samoissa lukemissa. Alkoi jo vähän ahdistaa - miten paastoarvoa voi muuttaa kun sokerit vaan nousevat itsekseen yön aikana?  Varmasti päivän ruokailuissa olisi korjattavaa, vaikka mielestäni aika terveellisesti ja monipuolise

Haikara puraisi, enkeli suukotti

Osalla syntyneistä lapsista on haikaranpurema tai enkelin suudelma, meidän pojalla oli mansikkaluomi kyljessä. En tiedä onko näillä kolmella mitään eroa vai kuvataanko niillä samaa asiaa, siksipä yritin googlettaa termejä ja seuraavanlaista infoa sieltä löysin... Monessa yhteydessä puhuttiin niskasta löytyneestä syntymämerkistä (verenpurkaumasta, punaisesta läiskästä) haikaranpuremana, kun taas kasvopuolelta löytyvää vastaavaa merkkiä sanotaan enkelin suudelmaksi. Minulle taisi joku sairaalassa sanoa, että "pojalla näyttää olevan haikaranpurema", vaikka tuo punainen läiskä onkin kyljessä... Neuvolalääkäri sanoi sitä mansikkaluomeksi (hienompi nimi hemangioma) ja totesi sen luultavimmin häviävän jossain vaiheessa. Infopläjäys joka löytyi pampersin nettisivuilta - virallistakin virallisempaa siis: "MANSIKKALUOMET Mansikkaluomet ovat pienten vauvojen tavallisimpia luomia. Mansikkaluomia esiintyy noin 2,5 % :lla kaikista vauvoista. Useimmiten mansikkaluomia esiin