Tämä blogi on saanut olla rauhassa jo reilun kahden vuoden ajan täällä netin syövereissä. Ehkä jotain äidiksi kasvamista on tapahtunut, ehkä ei. Ikää on ainakin tullut kaikille lisää!
Itse kolkuttelen jo ovea, josta astutaan sinne neljänkymmenen puolelle, ja poika täytti kesällä viisi vuotta. Tuo viiden vuoden täyttyminen näyttäisi olevan pojan mielessä jonkinlainen rajapyykki pienen pojan ja ison pojan välillä. "Nyt minä olen jo VIISI vuotta! Oonko minä nyt iso poika, oonko? Muistatko äiti silloin kun minä olin neljä, enkä vielä osannut...?"
Tämä vuosi on ollut myös vauvakuumeilun aikaa, ehkä eniten tällä meidän nyt viisivuotiaalla... Se alkoi varmaankin jo vähän viimevuoden puolella, kun hän esitti toiveen, että haluaisi olla isoveli. Keväällä sain jo ohjeistusta miten pitäisi toimia, kun poika tuskastui kun mitään ei tapahtunut toiveista huolimatta.
"Äiti. Sinun pitää nielaista sellainen vauvan siemen, se menee sinne mahaan ja sitten siitä kasvaa vauva joka tulee sinun pepusta ulos. Mutta muista! Sitä ei saa puraista! Vaan nielet vaan sen sinne mahaan!"
Poika on ollut niin varma, että vauva on tulossa, että hän on jo suunnitellut mitä kaikkea sen vauvan kanssa sitten voisi tehdä. Lupasi kyllä hoitaa hyvin. Mutta leikkihuoneen oven eteen piti jo kasata barrikaadi, ettei se vauva pääse sinne sotkemaan leikkejä "jos se yhtäkkiä putkahtaa sieltä pepusta ulos".
Kyllä on ollut naurussa pitelemistä.
Surullista kyllä, vaikka jotain pientä yritystä on reilu vuoden päivät ollutkin, niin alkaneet raskaudet on päätyneet keskenmenoihin.
Viimeisintä lukuunottamatta! Nyt jännitetään taas, että meneekö kaikki hyvin, ja saadaanko ensi vuoden puolella pieni nyytti syliin ja poika toivomansa isoveljen arvonimen. :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Saako lähettää terveisiä? - Saa! :)