Raskausmaha, se ihana pallo joka kasvaa viikko viikolta ja paljastaa uuden elämän olevan kehittymässä. Toiset huomaavat sen aiemmin ja toiset myöhemmin. Tai... toiset ovat herkempiä kysymään asiasta kuin toiset.
Itse aloin jo aika aikaisessa vaiheessa (viikolla 20) saada onnitteluja raskaudesta. Muistelisin, että ensimmäisen lapsen kohdalla raskaus pysyi piilossa pidempään. On käsittääkseni ihan normaalia, että toisessa raskaudessa se raskausmahakin alkaa näkyä aiemmin, kun maha on jo kerran "venynyt" ja löystynyt kantamaan vauvaa. Toki, tässä tapauksessa myös kiloja on noin kymmenen enemmän kuin ensimmäisen raskauden aikaan. Ne on niitä ekan raskauden jätski-kiloja... hups.On ihan mukava saada onnitteluja raskaudesta, mutta toisaalta tiedän että vähemmän mukavaa on, jos onnitteluja saa vaikkei olisikaan raskaana. Lisäksi olen alussa miettinyt, että onko mahani liian iso raskausviikkoihin nähden. Onhan tästä pötsistä kuitenkin ollut alussa suurempi osa ihan vain niitä "ylikiloja", jotka raskaus on vain asetellut hieman eri tavalla.
Minulle ei kukaan ole analysoinut vatsani kokoa, onko se liian pieni tai liian iso viikkoihin nähden, mutta tiedän että sellaistakin tapahtuu. Tai ihan vaan näitä kommentteja, että "oho! Onpas se maha taas kasvanut!". Moni tarkoittaa nämä kommentit positiivisiksi ja kannustaviksi - sellaisiksi kevyiksi heitoiksi, joissa halutaan osoittaa että huomataan raskauden eteneminen. Mutta ei se silti välttämättä tunnu yhtään sen kivemmalta. Joku voi todella kipuilla oman mahan kasvamisen kanssa.
Toinen ikävä juttu on, jos kommentoidaan tai onnitellaan raskaudesta, jota ei ole. Erityisen kipeitä nämä kommentit voivat olla, jos vaikka lasta onkin yritetty siinä onnistumatta. Joskushan se vatsan muoto vaan on sellainen.
Itsekin muistan, että opiskeluaikana joku tuttava tiedusteli olinko raskaana - päätin sen kysymyksen jälkeen, että kotelomekot eivät sovi minun ruumiinrakenteelleni...
Ymmärrän, että monella ihmisellä uteliaisuus vie voiton hyvistä tavoista - tai moni ei vain ajattele että saattaa loukata toista kysymyksellä raskaudesta. Siksi olenkin nyt tämän toisen raskauden kohdalla tehnyt tietoisen valinnan antaa tiedon jo ennen suurempia kyselyjä. Siinä vaiheessa kun huomasin niistä muutamista varovaisista kyselyistä, että raskaus alkaa näkyä, olen jossain sivukommenteissa antanut ymmärtää että lapsi on tulossa. Ja näin tavallaan antanut luvan onnitella tai kysellä asiasta.
Ja tokihan tuo esikoinen on myös omalta osaltaan helpottanut tätä viestin viemistä - heti kun hänelle asiasta kerrottiin, on myös moni läheinen saanut asian tietää! :)
Ps. Kuvissa raskausmahoja ensimmäisen raskauden ajalta - jostain syystä tämän toisen kohdalla en ole kuvien avulla mahan kasvua seurannut. Johtuisiko siitä, etten koe tällä kertaa sitä mahaa niin nätiksi kuin silloin... vaikka eipä tuo mahan kasvaminen ahdistakaan, ihan mukavalta se tuntuu!
Minun kokemukseni on, että sairaalloista lähenevä uteliaisuus todellakin vie voiton hyvistä tavoista. Olen raskaana, ja onnellinen että koronan takia voin vain olla kotona omissa oloissani. Ärsyttää, kun kaiken maailman puolitutut tarkkailevat haukan katsein vyötärölinjaani ja elintapojani, ja tulevat sitten kyselemään. Ihan kuin he ikinä saisivat sen vauvan kanssa aikaa viettää, joten mitä ihmettä edes kyselevät asiasta.
VastaaPoista...ja jos ei muuta, niin vähintään pohditaan että onko se nyt leveä vai edessä - tietääkö vatsan muoto tyttöä vai poikaa... 🙄
VastaaPoista